http://www.livetsord.se/default.aspx?idStructure=12677#3
MAAILMANSENSAATIO JOKA EI PÄÄSSYT OTSIKOIHIN
Syyskuussa 2009, noin yhdeksän kuukautta Gazan sodan päättymisen jälkeen, tuomari Richard Goldstone esitti johtamansa tutkintakomission raportin. Hän hyökkäsi raportissa lähes yksipuolisesti Israelia vastaan ja syytti sitä vakavista kansainvälisen ja humanitaarisen lain rikkomuksista. Israel oli käyttänyt suhteetonta voimaa eikä ollut tehnyt eroa siviilien ja sotilashenkilöiden välillä, Goldstone väitti. Hän jopa sanoi siivileihin tähtäämisen kuuluvan Israelin "toimintatapoihin", mutta Hamasin puolelta hän ei löytänyt sellaisia aikeita.
Kun sitten tulee huhtikuu 2011, niin Goldstone julkaisee mielipidekirjoituksen The Washington Post -lehdessä. Sen johdannossa hän kirjoittaa: "Jos olisin silloin [2009] tiennyt mitä tiedän nyt, Goldstonen raportti olisi ollut erilainen asiakirja." Goldstone jatkaa, että päinvastoin kuin raportti oli väittänyt, Israelin toimintatapana ei ollut tähdätä siviilejä kohti. Hamasista Goldstone sanoo, että "on itsestään selvää" että sen hyökkäykset oli tahallaan osoitettu kohti siviilejä. Mitä tulee raportissa Israelia ja Hamasia vastaan nostettujen syytösten seurantatyöhön, Goldstone kirjoittaa, että Israel on tehnyt tämän eteen merkittävästi työtä. Hamas ei ole tehnyt mitään.
Israel ilmaisi tyytyväisyytensä Goldstonen artikkelin johdosta. Varapääministeri Moshe Ya'alon sanoi – luultavasti ilman että uskoi sitä itsekään – että Israel odottaa nyt YK:n täysin kumoavan raporttinsa Israelin puolustusvoimien oletetuista julmuuksista Gazan operaation aikana. Ya'alon jatkoi: "Toivomme, että Goldstone lähettää YK:n pääsihteerille kirjeen ja selvittää vääristyneessä raportissaan olleet syytökset Israelia vastaan."
Kommentti:
Kun Goldstonen raportti julkaistiin, se sai aikaan otsikoita kaikilla kansallisilla ja kansainvälisillä uutiskanavilla useiden päivien ja viikkojen ajan. Sen löydöistä keskusteltiin paneeleissa, ja Goldstonen kasvot tulivat joksikin aikaa tutummiksi kuin vastavalitun Obaman. Sitten, puolitoista vuotta myöhemmin, Goldstone kirjoitti peruuttavansa paljon siitä, mitä hän alunperin sanoi, ja tarjosi artikkeliaan The New York Post -lehdelle, joka kieltäytyi painamasta sitä! Kyllä, kieltäytyi painamasta! Muissa medioissa hänen peruutustaan on tuskin edes mainittu. Mutta se, että maailmankuulu henkilö peruuttaa tämän suuruusluokan asian joka koskee näin herkkää aluetta, on ennenkuulumatonta. Se on sensaatio, mutta siitä ei kuitenkaan raportoida!
Median hiljaisuus tässä tapauksessa puhuu paljon. On vaikea välttää sitä johtopäätöstä, että Goldstonen tuleminen toisiin ajatuksiin ei käynyt yksiin laajan mediamaailman yleisesti hyväksytyn viisauden kanssa – maailman jossa Israelin ei oleteta näyttävän hyvältä. Siispä: Goldstone ehkä tuli toisiin ajatuksiin, mutta hänen tulisi pitää ne ajatukset itsellään. Maailmanyhteisö sai jo kuulla sen tuomion, jonka se halusi – tai voidaan ehkä sanoa että määräsi – ja nyt mikään ei saisi häiritä tuota vaikutelmaa. Mutta suuren yleisön tulisi saada tietää, että tässä tapauksessa media kieltäytyi tekemästä työtään, ja siten se edelleen manipuloi yleistä mielipidettä Israelia vastaan.
Goldstonen raporttia ovat käyttäneet ja väärinkäyttäneet hallitukset, kansalaisjärjestöt, kaupalliset järjestöt ja akateemiset instituutiot. Ne ovat käyttäneet sitä boikotoidakseen Israelia ja eristääkseen sen. BDS-kampanja (boycott, sanction, divest, eli boikotointi, riisto ja sanktio) on viitannut tuohon raporttiin "todistaakseen kuinka oikea" kyseinen kampanja on. YK:ssa raporttia pidetään edelleen pyhänä kirjana ja sen katsotaan tarjoavan todenmukaisen kuvan siitä, mitä oikeasti tapahtui. YK:n eri kanavien kautta raportin suosituksia toteutetaan päivittäin. Toisin sanoen, joka päivä tehdään Israelin-vastaisia päätöksiä ja tekoja perustuen raporttiin, joka on osoittautunut vääräksi.
Alusta lähtien oli selvää, että raportti oli ikään kuin synnissä syntynyt. Sen tilasi YK:n ihmisoikeusneuvosto, joka on pitkään ollut räikeän Israel-vastainen. Neuvostosta Goldstone sanoo artikkelissaan rohkeasti, että "sen historiaa Israelin-vastaisuudessa ei voida epäillä". Goldstonen komission kokoonpano, sen toimintavaltuutus ja metodit osoittautuivat kuitenkin alusta asti toivottoman puutteellisiksi, ja tuloksena voi olla vain yksipuolinen hyökkäys Israelia vastaan. Mutta raportti antoi vahvat aseet niiden käteen, jotka halusivat Israelin näyttävän Lähi-idän konnalta, ja terveet arvioinnit tilanteesta uhrattiin tätä tarkoitusperää varten.
Niiden, jotka olivat omaksuneet Goldstonen raportin ja haluavat kuitenkin pysyä luottamuksen arvoisina jatkossakin, pitäisi nyt miettiä hetki ja arvioida asemansa uudelleen. On mahdotonta jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun raportin pääkirjoittaja on hylännyt omat löytönsä. Niiden, jotka Goldstonen "mea culpa" -tunnustuksen jälkeen edelleen käyttävät raporttia hyökätäkseen yksipuolisesti Israelia vastaan, pitää tietää että he ovat ansaitusti saaneet vähemmän imartelevan antisemiitti-nimen – eikä heillä nyt ole viikunanlehteä peittämään omaa kaksinaismoraaliaan.
