Tuija Brax = susi lammasten vaatteissa...

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/107540-brax-suuttui-keskustalle-%E2%80%9Dkoulussa-on-liikaa-uskontoa%E2%80%9D

Suvaitsematon ei ota kantaa siihen, mikä on oikea tuntimäärä uskonnonopetukselle. Mutta kokoajan jauheskellaan suvivirren ja "enkeli taivaan lausui näin" virren poistosta ja Brax henkilöityy selvästi koulujen sekularisoijana.


http://www.tulkaakaikki.net/ajankohtaista.html

1.11.2010 Tulkaa kaikki -liike aloittaa valtakunnallisen vaalikampanjansa

Tulkaa kaikki -liike aloittaa valtakunnallisen vaalikampanjansa seurakuntavaalien ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä maanantaina 1.11. Lasipalatsin kulmalla (Mannerheimintien ja Simonkadun risteyksessä) klo 17-18. Paikalla ovat muiden muassa ministeri Tuija Brax, toimittaja Johanna Korhonen ja säveltäjä Petri Laaksonen. Ehdokkaat ja äänestäjät tervetuloa! Lue lisää tai lataa tiedote (PDF)

Tulkaa kaikki liike imee mukaansa selvästi kristinuskon vastustajia. Mukana mm. Brax. Oikeissa hetkissä ollaan uusi "uskonpuhdistaja", "pimeydestä valoon" viestintuojana, toisaalla Suomen sekularisoituminen on ohjelmassa.

Tulkaa kaikki liike on harvinaisen kaksinaamainen ryhmittymä. Tekopyhempää uskonnollisuuden harjoittajaa saa etsiä!

BACKUP: Raamatun homoseksuaalisuussivut

Seuraava kama on pian "burning books" kamaa. Koska homofobia muuttuu pian kriminalisoiduksi, tyyliin "kiihottaminen kansanryhmää vastaan", laitetaanpa paha kokoelma tänne Raamatun mielipiteestä homoseksualismista.

Oletukseni perustuu seuraavaan uutiseen:
http://www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/ajankohtaista/vantaan-aaniharava-johanna-korhonen

Vantaan seurakuntien ääniharava on toimittaja Johanna Korhonen. Tikkurilan seurakunnan Uudistusmielisen Tulkaa kaikki ja Tiksin nuoret -listalta valituksi tullut Korhonen sai Vantaan seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon 254 ääntä.

Porukkaa kuvannee parhaiten seuraava sivu. Laitanpas sen tänne oikein näkyviin:
http://www.tulkaakaikki.net/vaalit2010_kampanja.html

Kirkon uudistusmielisten Tulkaa kaikki -liike aloittaa valta­kunnal­lisen seura­kunta­vaali­kampan­jansa maanan­taina 1. marras­kuuta klo 17-18 Lasi­palatsin kulmalla (Manner­heimin­tien ja Simon­kadun risteyk­sessä). Tapah­tumassa puhuu oikeusministeri Tuija Brax ja Tulkaa kaikki -liikkeen seura­kunta­vaali­ehdokkaat, joita ovat mm. toimittaja Johanna Korhonen, valtio­tieteen tohtori Sari Roman-Lagerspetz ja kaupungin­valtuutettu Laura Rissanen. Petri Laaksonen musisoi.

Kampanja-avauksen teema on Pimeydestä valoon. Tulkaa kaikki -ehdokkaat jakelevat ohikulkijoille räntä­sateen­kestävään pussiin pakattuja kyntti­löitä ja keskus­televat haluk­kaiden kanssa kirkosta. Pimeydestä valoon -teema muistuttaa paitsi kristin­uskon ytimestä, myös kirkon uudis­tamisen tarpeel­lisuudesta.

Vantaalla Tulkaa kaikki -liike aloittaa kampanjoinnin jo perjantaina 29. loka­kuuta paikal­lisella kampanja-avauksella Tikku­raitilla klo 15.30 alkaen. Paikalla kyntti­löitä jakamassa ovat muun muassa Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen.

Brax, Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen tuottavat yhteenlaskun, jonka tulos on SENSUURI. Koska tuon porukan hedelmiä on esim. se, ettei sallittaisi sanoa "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa" tai "mies on vaimon pää", takaan saman väen ajavan myös "homofobian" kriminalisoimista. Homofobia taas ei ole mitään muuta kuin "orwellilainen" "ajatusrikos".

Tuon sivun poistoa, jossa kootaan homofobisia kirjoituksia, alkaa tuo kukkahattutätien kerma vaatimaan mahdollisesti pian. Ja vaikka ei vaatisiikaan, nostetaan se silti esille.

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/hae/Homosexuality.html

Homoseksuaalisuus
1Moos.19:1
1Moos.19:2
1Moos.19:3
1Moos.19:4
1Moos.19:5
1Moos.19:6
1Moos.19:7
1Moos.19:8
1Moos.19:9
1Moos.19:10
1Moos.19:11
1Moos.19:12
1Moos.19:13
3Moos.18:22
3Moos.18:29
3Moos.20:13
Room.1:26
Room.1:27
Room.1:32
1Kor.6:9
1Kor.6:10
1Kor.6:11
1Tim.1:8
1Tim.1:9
1Tim.1:10

Tämä uutinen on elämän ja kuoleman kysymys!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! LUE HETI ja kerro muillekin.

Tiesitkö,


että ....

Timo Soinia voi vain äänestää Uudellamaalla?

=D =D =D


Alla uutispommi:



Nykytilanne samaan linkkiin:
http://www.stt.fi/fi/sttn-uutisia/view/soinia_voi_aanestaa_vain_uudellamaalla.html

"Not Found

This page is not available on this server
Error 404
www.stt.fi
Sun, 14 Nov 2010 22:59:22 +0200
Apache/2.2.3 (Red Hat)

Stacktrace:
1: /var/cache/midgard/midgard/20-92-32-0.php:0 {main}
2: /var/cache/midgard/midgard/20-92-32-0.php:298 midcom_application::codeinit
3: /usr/share/pear/midcom/lib/midcom/application.php:543 midcom_application::_process
4: /usr/share/pear/midcom/lib/midcom/application.php:1147 midcom_application::generate_error
"

Homojen invaasiolla kulttuuri-Marxilainen agenda

Onneksi olkoon Kokoomus. Kataisen johdolla Kokkareet ovat astuneet marxilaiseen maailmaan.

Maailmassa on länsimaissa suvaitsevaisuuden ilmiö, jossa homous glorifioidaan ja koti, uskonto, isänmaa julistetaan muinaiseksi, ahdasmieliseksi kristilliseksi fundamentalismiksi.

Homofobia, alistava suvaitsevaisuus, jossa on suvaitsevaisuuden 0-toleranssi toisinajattelijoille, perheiden rikkominen yhteiskunnan peruspilarina, ....

Kaikki tuo on länsimaalaisten kulttuuri-marxilaisten aivopesua ajattelukyvyttömille sopuleille... Kun rikot perheet, rikot länsimaiden kulmakiven, jonka jälkeen voit työntää vaikka mitä Tarja Halos-puppua lapsille. Myös kirkot pitää valloittaa näissä agendoissa.



Café Raamattu - Onko uusi marxilainen vallankumous tulossa?
http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=12323
(FLASH)

http://vod-2.tv7.fi/vod/cafe_raamattu/mp4/cafe_raamattu-206-w.MP4
(H.264 video)



Café Raamattu - Sukupuolivallankumouksen salattu agenda
http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=12324
(FLASH)

http://vod-2.tv7.fi/vod/cafe_raamattu/mp4/cafe_raamattu-207-w.MP4
(H.264 video)

Suvaisevainen Libanon = USA = Ruotsi = Englanti = j.n.e.

Linkissä TV7 "Yliluonnollista" jakso, jossa on veret seisauttava todistus Libanonista. Libanon ei ollut mikään beduiinien aavikkopläntti, vaan edusti kaikkea vaurautta, hyvin toteutettua maailmankauppaa ja sivistystä. Libanon oli luonnonkaunis. Libanon oli SUVAITSEVAINEN. Valitettavasti Libanonissa vaihtui väestössä voimasuhteet, alkoi uusi aika. Suomalaistollot eivät ole ilmeisesti milloinkaan saaneet YLE:ltä, Stadin Pravdalta eikä edes mukamas laatulehti Suomen Kuvalehdeltä saanut lukea totuutta siitä, miksi Libanonissa kävi kuinka kävi.

Itse lopetin Suomen Kuvalehden tilaamisen, kun joku, mitä ilmeisimmin vihervasemmistolainen SK:n kirjeenvaihtaja "totesi" entisen kristityn Libanonin olleen "keinotekoinen". Tiedostan, että päätoimittaja Ruokanen olisi eri linjoilla veljensä Miikan tavoin....

Tuollaisia valheita saat siis kuulla, jos vieras rotu tuhoaisi suomalaisen yhteiskunnan, ja jos joku sössösuvaitsevainen hömppähumanisti kävelisi senaatintorin moskeijan pihalla selitellen Suomen lähihistoriaa.

Mutta alla olevassa linkissä viehättävä Brigette Gabriel, syntyperäinen libanonilainen, panisi moiselle viherpunikille jauhot suuhun. Eli Brigette, voit aloittaa.

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=6419
(Flash -versio Youtuben tavoin)

Hovioikeudelle

Alla Jussi Halla-Ahon kirjoitus, jossa sanoman sisältö on idiootillekin selvä! Halla-Aho peräänkuuluttaa tasa-arvoa lain edessä! Valitettavasti Vihreät/De Grönan naiset, Mika Illman ja Juhani Kalske lienevät älylliseltä kapasiteetiltaan idioottiakin vajavaisempia?

Suvaitsematon kysyy, mikä alla on rikollista?
Suvaitsematon näki myös pari YouTube linkkiä islamin nykykäytännöstä, jossa toimitetaan jotain, mikä minusta on oksettavaa pienten tytärten ihmisoikeuksien polkemista.

http://www.youtube.com/watch?v=qJS2tVQBhI0
http://www.youtube.com/watch?v=6CDgjogUYFY&feature=related

Alla vielä kerran, siis vielä kerran, "Halliksen" kirjoitus:
Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...

a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

"Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."

JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Räsäsen Päiville (Mt 5, 10-20)

Rakas Päivi sisko,

Olen kateellinen sinulle, koska olet kerännyt Raamatun vuoksi suuret maailman vihat päällesi. Miksi semmoista kadehtia?

Vastaus:
Asiahan on nyt niin, että,....
10. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
11. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
13. Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
14. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
15. eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
16. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
19. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Valheenpaljastus Israelista

Arabien propagointi Israelista on törkeätä alla olevan lainauksen valossa. Tietenkin edellyttäen, että alla oleva "copy-paste", jonka tein, on totta.

Eri puolilla maailmaa on islamia tunnustavien väestöjen käytös hyvin samanlaista. Ensin muu ei-islamilainen-porukka perustaa asutuksen, sitten sinne tulee islamilaisia leveämmän leivän perässä, jonka toiset ovat luoneet. Sitten vallataan reviirit itselle ja koetetaan karkottaa vääräuskoiset.

Juuri näin kävi Beirutissa. Kukaan ei mieti, islamin osuutta.

vrt tähän linkkiin:
http://ihmisoikeus.blogspot.com/2010/06/muslimit-haativat-kristityn-vahemmiston.html


Samaa yritettiin Israelissa.

Ensin Israel oli autio 1800-luvulla, aivan kuten VT oli ennustanut. Massiivinen %-lukema ns. "palestiinalaisista" ei edusta mitään muuta kuin juutalaisten elintasosta osingoille tulleita arabimaahanmuuttajia. Kun aika oli kypsä, haluttiin hävittää juutalaisuus maasta, jossa nimenomaa juutalaiset olivat ahkeroineet ja tehneet maan niin mielenkiintoiseksi.


1767 Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, London: "maassa ei ollut asukkaita jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää".

1787 C.F.Volnay: Travels through Syria and Egypt in the years 1783, 1784 and 1785. London: "maa oli raunioitunut ja autioitunut."

1844 A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh: "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestökadon viimeistä astetta."

1865 H.B. Tristam: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine. London: "... sekä pohjoisessa että etelässä Sharonin tasankoa maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat häviämässä nopeasti. Vuodesta 1838 lähtien vähintään 20 kylää on tällä tavoin hävinnyt kartalta beduiinien toimesta ja kiinteä väestö poistunut pysyvästi."

1867 Samuel Langhorn Clemens (Mark Twain):"Palestiina istuu säkissä ja tuhkassa, autiona ja kurjana. Nasareth on hylätty. Jeriko on raunioitunut. Kulkiessani Bethlehemissä ja Betaniassa ei mikään muistuta siitä että Vapahtaja on joskus niillä seuduilla käynyt. Köyhyys, kurjuus ja suorastaan säälittävät olosuhteet ovat ainoat näkyvät inhimillisen elämän ilmentymät. Koko valtava Jizreelin tasankokin on aivan autiona. Ei ainuttakaan kylää, vain muutamien vaeltelevan beduiiniperheen pari telttaa koko 60 mailin matkalla."

Vuonna 1881 juutalaisten paluumuuton alkaessa Palestiinaan, alueella eli hajallaan olevilla rutiköyhillä maatiloilla, kyläpahasissa sekä muutamassa kaupungissa pieni määrä juutalaisia ja arabeja. Vielä v 1913 A.A.Granfeldt kirjassaan "Pyhä Maa", jonka aineisto oli pääasiallisesti 1800 -luvun loppupuolelta ja ennen I maailmansotaa kirjoittaa : "Olemme nähneet rauniokyliä, hylättyjä viljelysmaita ennen täällä vallinneiden parempien päivien todistuksena. Maata viljelevät fellahit ovat lukumärältään vähäisiä ja maaseutu on harvakseen asuttu, vaikka se oikein viljeltynä elättäisi kymmeniä kertoja lukuisamman väestön kuin sen nykyinen on. Mitään kirjallisia tai historiallisia todisteita siihen että maakansa, fellahit, olisivat perintöoikeutettuja maahan ei ole olemassa. Juutalaisten oikeudet maahan ovat verrattomasti selvempiä ja sitä paitsi aivan erikoista laatua. Olot maassa muuttumistaan muuttuvat, arabialaisen kansanaineksen rinnalle on tullut runsaasti eurooppalaisia, venäläisiä ja paljon juutalaisia, armenialaisia ja väkeä muista Lähi-idän maista. Jos kehitys saa jatkua tähän suuntaan häiritsemättä ei kestäne kauaa ennen kuin maan nykyiset alkuasukkaat, suhteellisesti harvalukuiset fellahit ja beduiinit, osittain vetäytyvät syrjään ja sulautuvat uusiin asukkaisiin.

Vuodelta 1913 peräisin oleva silminnäkijän kuvaus Välimeren rannikon kunnosta on tällainen (Report of the Palestine Royal Commission, Chapter 9, § 43, vuodelta 1937): "Gazasta pohjoiseen johtava tie oli vain kesäkäyttöinen polku, jota pystyttiin liikennöimään vain kameleilla ja kärryillä. Appelsiinilehtoja, hedelmätarhoja ja viini-istutuksia ei ollut nähtävissä kuin vasta Javnen kylään saavuttaessa (juutalaisasutus). Yhdessäkään kylässä tällä alueella ei ollut käytettävissä vettä kasteluun. Talot olivat savesta. Yhdessäkään majassa ei ollut ikkunoita. Aurat olivat puusta. Sadot olivat hyvin pieniä. Kylien saniteettiolosuhteet olivat hirvittävät. Kouluja ei ollut. Lapsikuolleisuus oli erittäin korkea. Jaffan pohjoispuoleinen alue käsitti kaksi selvästi erotettavaa osaa, itäisen osan vuoriston suuntaan, tasoltaan samankaltaisen kuin Gaza-Jaffa alue ja läntisen alueen, meren suuntaisen, joka oli lähellä autiomaata. Kylät tällä alueella olivat harvalukuisia ja niukasti asuttuja. Useiden kylien rauniot sijaitsivat hajallaan tällä alueella, asukkaitten malarian vuoksi tyhjilleen jättäminä."

Samantapaisia raportteja on olemassa myöskin Palestiinan muista osista, mm. Jizreelin entisistä malariasoista ja Hulen laakson rämeistä.

Valtaosa Palestiinan arabeista tuli maahan vasta vuoden 1882 jälkeen eli sen jälkeen kun juutalaisten paluumuutto alkoi. Juutalaisten mukanaan tuomat edellytykset korkeammasta elintasosta, moderni maanviljelystapa, orastava teollistuminen, terveydenhoidon ja muiden sosiaalisten palvelujen voimakas kehittäminen maassa muodostuivat suureksi houkutukseksi näille puolipaimentolaisina köyhissä naapurimaissa eläneille arabeille. Vastaavia olosuhteita, joita juutalaiset ja britit maassa loivat ei ollut tarjottavana millään muulla maalla koko Lähi-idässä.

Esco Foundation for Palestine, Inc.: A Study of Jewish, Arab and British Politics, New Haven 1947 toteaa: "Tämän päivän asukkaat Palestiinassa eivät hetikään kaikki ole maan vanhojen kanta-asukkaitten jälkeläisiä eivätkä myöskään valtaosaltaan Palestiinan arabivalloittajien (vv 638 - 1099 jKr.) jälkeläisiä. Viranomaiset ovat sitä mieltä, että se Palestiinan maalaisväestö joka on saattanut olla vanhojen kanta-asukkaiden jälkeläisiä, oli 1800-luvulla lukumäärältään suuresti vähentynyt. Tämäkin vahvistaa aiemmat raportit alueelta."

Paluumuutto

Palestiinaan tapahtuvan juutalaisen paluumuuton ensimmäinen vaihe ajoitetaan yleisesti vuoden 1881 tienoille. Juutalaisia oli kuitenkin aina asunut maassa, toisinaan enemmän toisinaan vähemmän, riippuen olosuhteista ja maan hallintovallasta. Vuoden 1897 ensimmäisessä sionistikongressissa Baselissa alettiin paluumuuttoa varsinaisesti organisoida.

Laajempana käsitteenä koko Lähi-idän merkitys oli muuttunut ratkaisevasti vuoden 1869 jälkeen, jolloin ranskalaisten rakentama Suezin kanava valmistui. Brittiläinen imperiumi sai määräysvallan Suez Canal Companyssä. Kanavasta itään päin oleva alue, Suur-Syyria johon myös Palestiina laskettiin kuuluvaksi oli vielä ottomaanien imperiumin hallussa. Kanavan avaaminen lisäsi sekä juutalaista että arabialaista väestöä alueella. Juutalaisten maahanmuuttoa vauhdittivat paitsi yhä lisääntyvät vainot tsaarien Venäjällä, myös vastaperustetun The Jewish Agencyn tukema asutustoiminta. Maata juutalaisten kansalliskotia varten ostivat Palestine Jewish Colonization Association (PJCA) sekä Palestine Land Development Corporation (PLDC). Vuonna 1901 oli myös perustettu Jewish National Fund keräämään maaostoja varten pääomaa. Nämä organisaatiot suorittivat maahankintoja, joista n. 90 % ostettiin suurmaanomistajilta, loppu jakaantui tasaisesti pienomistajien ja Turkin hallituksen välille.

"Arabiväestön määrä nousi edelleen ilmiömäisesti johtuen runsaasta arabien laittomasta maahanmuutosta erikoisesti Syyrian alueelta, sekä arabien hyvinvoinnin kasvusta juutalaisen asutuksen lisääntymisen myötä. Samoin vaikutti monet niiden tarjoamat uudet työmahdollisuudet." (J.Parker: A History of Palestine from 135 A.D. to Modern times, sivu 320, Lontoo 1949).

Vuonna 1881 paluumuuton alkaessa maanomistus oli muutamien kymmenien arabifeodaaliruhtinaiden, suurmaatilanomistajien hallussa. Turkin imperiumilla oli hallitusvalta. Juutalaiset toivat tullessaan kollektiivisen "kibbutsi" käsitteen jossa yhteisö hoiti ja viljeli tilaa, ja sai siitä myös tarpeellisen elantonsa. Järjestelmä oli selkeästi yksilön kannalta parempi kuin maaorjuuteen perustuva feodaalisysteemi. Juutalaisten ostaessa yhä enemmän maata ja heidän määränsä lisääntyessä Palestiinassa alkoivat myös arabit muuttaa sinne lisääntyvässä määrin. Muutto houkutteli, koska juutalaiset onnistuivat vähitellen parantamaan maan tuottavuutta uudenaikaisilla menetelmillään. Kuitenkaan juutalainen maanomistus ei vuoden 1901 lopulla ollut enempää kuin 5-6% maan koko alasta, ja hinnat jotka maasta maksettiin olivat noin 10-kertaiset yleiseen hintaan verrattuna. Ei siis ollut ihme, että arabimaanomistajat jonottivat PJCA:n ja PLDC:n ovilla rikastuakseen kertaheitolla.

Suurmaanomistajat eivät sinänsä sulattaneet alkuunkaan juutalaista uutta systeemiä, jolla rämeiköt ja autioituneet maat saatiin viheriöimään ja joka sai aikaan sen, että vuokraviljelijät - fellahit - joutuivat väistämättä vertaamaan omaa vuosisataista maaorjuuttaan uuteen rinnakkaisjärjestelmään. Silti nämä feodaaliherrat ahneuksissaan myivät hanakasti sekä autioituneita että viljelyskelpoisiakin maitaan juutalaisille, jotka puolestaan joutuivat maksamaan kiskurihintoja. Sitä mukaa kun suurmaanomistajat myivät maitaan, joutuivat samoja maita viljelleet vuokraviljelijät maattomiksi. Luku- ja kirjoitustaidoton maanviljelijäluokka sai sen jälkeen kuulla, että maahan muuttajat olivat riistäneet heiltä maata ja oikeuksia. Tältä pohjalta ja näistä motiiveista syntyivät ensimmäiset järjestelmälliset terroriteot ja iskut juutalaisia kibbutseja vastaan jo ennen ensimmäistä maailmansotaa (I MS 1914-18).

I Maailmansota

Ensimmäinen maailmansota puhkesi 1914 ja ottomaaninen imperiumi asettui tukemaan keskusvaltoja, Saksaa ja Itävalta-Unkaria ja kehotti muslimiväestöään asettumaan Jihadiin, pyhään sotaan, liittoutuneita, Englantia, Ranskaa ja Venäjää vastaan. Joulukuussa 1917 brittikenraali Allenbyn johtamat joukot valtasivat Jerusalemin, 10 kk myöhemmin liittoutuneet vyöryivät Damaskoon ja lokakuun 30. päivä 1918 turkkilaiset joutuivat pyytämään aselepoa. Neljä vuosisataa kestänyt turkkilainen ottomaanivalta oli hajonnut. Suur-Syyria, johon Palestiinakin laskettiin kuuluvaksi, oli vallattu. Kun englantilaiset valtasivat maan turkkilaisilta ottomaaneilta v 1917, oli maan juutalaisväestö noin 100 000 henkilöä.

Sodan alussa britit etsivät liittolaisia arabeista ja löysivät sopivaksi neuvotteluosapuoleksi Mekan ja Medinan sharifin Husain ibn Alin sekä tämän pojat Feisalin ja Abdullahin. Vastalahjaksi tuestaan Husain vaati lupausta arabien itsenäisyyspyrkimyksille ja sen tiimoilta alkoikin kirjeenvaihto Husainin ja Iso-Britannian ylikomissaarin, McMahonin välillä. Heinäkuun 14.päivä 1915 Husain lähetti briteille kirjeen Kairoon. Siinä hän ehdotti jakoa suunnilleen seuraavaa aluetta koskevaksi: raja pohjoisessa ja idässä kulkisi suunnilleen nykyisen Turkin ja Iranin rajoja myötäillen sekä sieltä Persianlahden kautta Intian valtameren rantaan, josta Aden pois lukien Punaiselle merelle ja sieltä Välimerelle. Vastauskirjeessään 24. lokakuuta McMahon ilmoitti Iso-Britannian olevan periaatteessa valmis neuvottelemaan ko. alueesta Husainin ehdotuksen pohjalta. Pois luettaisiin kuitenkin ne osat Suur-Syyriaa jotka ovat länteen Damaskos, Homs, Hama ja Aleppo -linjalta. McMahon katsoi, että alue ei ollut puhtaasti arabien asuttamaa (ts. siellä asui juutalaisia) eikä hän voinut muutoinkaan sopia asiasta tietäen, että samanaikaisesti oltiin aloitettu jo ranskalaisten kanssa neuvottelut heidän intresseistään.

Sodan lopputuloksen jo häämöttäessä olivat liittoutuneet aloittaneet neuvottelut alueiden jakamisesta sodan jälkeen. Luonnollisesti kaikki neuvottelut olivat epävirallisia, mutta kuitenkin neuvoa-antavia. Toukokuussa 1916 saatiin aikaan ensimmäinen vakavaksi luonnehdittava yritys aluejaoksi. Tätä luonnosta kutsuttiin Sykes-Picot sopimukseksi. Sen mukaan Suur-Syyria ja Irak jaettaisiin brittiläisiin ja ranskalaisiin etupiireihin ja Palestiina jätettäisiin kansainväliseen hallintaan, jossa edellisten lisäksi olisivat osapuolina Venäjä sekä Mekan sharifi Husain. Britit saisivat Haifan ja Acren satamat kontrolliinsa.

Taistellessaan 1. maailmansodan voitosta britit katsoivat myös ensiarvoisen tärkeäksi saada maailman juutalaisten tuki puolelleen. Venäjän juutalainen biokemisti Chaim Weizman oli vaikuttanut ratkaisevasti savuttoman ruudin kehitykseen, ja siten osaltaan brittien voittoon. Yksityisesti Weizman kävi merkittäviä neuvotteluja juutalaisten kansalliskodin saamiseksi sekä Lloyd Georgen että James Arthur Balfourin kanssa. Joulukuussa 1916 edellisestä tuli Englannin pääministeri ja Balfourista ulkoministeri. Neuvoteltuaan johtavien sionistien kanssa heidän asianajajanaan toiminut lordi Rothschild luovutti Balfourille sionistien esityksen brittihallituksen julistukseksi. Tämän esityksen seurauksena britit tunnustivat Palestiinan juutalaisten kansalliskodiksi. Vastauskirjeensä Rotschildille ulkoministeri Balfour antoi 2.11.1917. Tämä kirje tunnetaan ns. Balfourin julistuksena. Se oli alkujaan luonteeltaan yksityinen, mutta Kansainliitto hyväksyi sen kahdesti - ensin 1920 ja sitten asiaan liittyvien tarkistusten myötä 1922.

Balfourin julistus 2.11.1917:
"Minulla on suuri ilo esittää Hänen Majesteettinsa hallituksen nimissä Teille seuraava juutalaisten sionistien pyrkimyksiin kohdistuvan myötätunnon julistus. Se on esitetty hallitukselle ja on sen hyväksymä. Hänen Majesteettinsa hallitus näkee mielellään, että Palestiinaan perustetaan juutalaisille kansallinen turvapaikka, ja ponnistelee helpottaakseen tämän päämäärän saavuttamista pitäen samalla selvänä, ettei tehdä mitään mikä voi loukata Palestiinassa nykyään olevien ei-juutalaisten yhteiskunnallisia ja uskonnollisia oikeuksia tai juutalaisten nauttimia oikeuksia ja heidän poliittista asemaansa muissa maissa. Olisin kiitollinen, jos voisitte saattaa tämän julistuksen sionistijärjestön tietoon. Allekirjoitus Arthur James Balfour."

Ensimmäisen maailmansodan aikana oli siis tehty kolme Palestiinan alueeseen kokonaan tai osittain liittyvää sopimusta tai siihen viittaavaa luonnosta.

1. McMahon-Husain sopimus 1915, joka arabialaisen tulkinnan mukaan on samalla lupaus itsenäisestä arabialaisesta Palestiinasta.
2. Sykes-Picot sopimus, jossa Palestiina jätettäisiin kansainväliseen valvontaan ja briteille Haifa ja Akko.
3. Balfourin julistus, jossa juutalaisille luvataan kansallinen koti Palestiinassa. Vain tämä viimeksi mainittu oli Iso-Britannian hallituksen ja myöhemmin Kansainliiton tunnustama.

Mielenkiintoinen episodi tässä yhteydessä on se, että maksukyvytön Turkin valtio myönsi lordi Rotschildille koko Palestiinan juutalaisten kansalliseksi kodiksi hänen aiemmin Turkille myöntämänsä lainan korvaukseksi. Palestiina kokonaisuutena on siis kertaalleen ostettu juutalaisille kotimaaksi myös tällä tavoin.

Tuohon aikaan arabien näkökannat olivat varsin rohkaisevat. Kun 2.12.1917 Lontoon Covent Gardenissa oli sionistien massakokous Balfourin julistuksen kunniaksi, toi kaksi arabiedustajaa kokoukselle tervehdyksensä. Käskynhaltija Husseinin sanomalehti Mekassa tervehti juutalaisten luvattua paluuta Palestiinaan kirjoittamalla heistä "maan alkuperäisinä poikina, joista heidän arabiveljensä tulevat hyötymään niin materiaalisesti kuin henkisestikin".

I Maailmansodan jälkeinen aika

Osallistuminen I maailmansodan voittoon ja sen myötään tuoma arabikansojen herännyt itsetunto 400 vuoden alamaisuusaseman jälkeen, sekä Balfourin julistuksen arvovalta saivat aikaan vielä erään yhteisen julistuksen (Weitzman-Feisal). Vaikka arabit eivät olleet yhtenäinen kansa, vaan joukko hajallaan asuvia heimoja, oli heillä keskuudessaan kuitenkin selkeitä johtohahmoja. Toinen Husainin pojista, Feisal oli niiden arabien tunnustettu johtaja jotka saivat poliittisen riippumattomuuden I maailmansodan jälkeen. Ne sopimukset ja neuvottelut jotka lopullisesti jäivät voimaan ja sen tosiasian tunnustaminen, että arabit saivat itsemääräämisoikeutensa ainoastaan liittoutuneiden avulla olivat pohjana tälle ns. Weizmanin-Feisalin sopimukselle. Se allekirjoitettiin vain parisen kuukautta turkkilaisten antauduttua. Niin muodoin sen pätevyys oli kiistaton, eikä sitä ole milloinkaan kyseenalaistettukaan. Sopimusteksti 3.1.1919 on seuraava:
1. artikla
Sydämellisen hyväntahtoisuuden ja ymmärtämyksen tulee ohjata kaikkien arabivaltioiden ja Palestiinan suhteita ja sitoumuksia, ja tätä varten on kummankin maan alueille (ts. perustettavaan arabivaltioon ja juutalaisvaltioon) asetettava ja siellä ylläpidettävä sekä arabialaisia että juutalaisia asianmukaisesti valtuutettuja edustajia.
2. artikla
Palestiinan perustuslakia ja hallintoa luotaessa ryhdytään kaikkiin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka antavat parhaat takeet Britannian hallituksen ns. Balfourin julistuksen toteuttamiseksi.
3. artikla
Ryhdytään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin juutalaisten laajamittaisen Palestiinaan muuton rohkaisemiseksi ja kannustamiseksi sekä juutalaisten maahanmuuttajien mahdollisimman nopeaksi sijoittamiseksi maahan tiheämmän asutuksen ja voimaperäisen maanviljelyn avulla. Samalla suojellaan arabialaisten talonpoikien ja vuokraviljelijöiden oikeuksia ja autetaan heitä edistämään taloudellista kehitystään.

Seuraavissa pykälissä korostetaan lähinnä juutalaisten ja muhamettilaisten uskonnollisia oikeuksia, sekä perustettavien valtioitten yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa.

Kaksi kuukautta myöhemmin emiiri Feisal kirjoitti juutalaiselle professori Felix Frankfurterille seuraavasti (lainauksia): "Toivotamme juutalaiset sydämellisesti tervetulleiksi kotiin. Työskentelemme yhdessä uuden ja paremman Lähi-idän luomiseksi, ja meidän kaksi liikettämme täydentävät toisiaan. Juutalainen liike (sionismi) on kansallinen eikä imperialistinen. Meidän liikkeemme on myöskin kansallinen eikä imperialistinen. Syyriassa on tilaa meille molemmille. Luulen todellakin, ettei toinen voi menestyä ilman toista."

Edelleen sopimusteksti mainitsee, että juutalaisvaltion nimeksi tulee "Eretz Yisrael", Israelin Maa. Tuolloin sen rajat käsittivät koko brittiläisen mandaattialueen. Siis senkin alueen, joka nykyään tunnetaan Jordanian nimellä. Nämä olivat tuolloin tunnustetut ja hyväksytyt tosiasiat. Arabeille juutalaisalueen sisällä taattiin uskonnolliset ja kansalaisoikeudet, mutta kansallinen itsemääräämisoikeus kuului yksin ja vain yksin uudelle juutalaisvaltiolle. Tämä oli se alueellisesti itsenäiseksi juutalaisvaltioksi tarkoitettu osa (Palestiina) Suur-Syyriaa, jonka Kansainliitto hyväksyi juutalaiseksi kansalliskodiksi Balfourin esittämänä ja Iso-Britannian hallituksen vahvistamana sekä vuonna 1920 että vuonna 1922.

Hyväksyessään v. 1920 kokouksessaan mandaattialueen juutalaisten tulevaksi kansalliskodiksi Kansainliitto julkaisi lausunnon, jonka esipuhe alkoi seuraavasti: 1.artikla: "Täten tunnustetaan juutalaisen kansan historiallinen yhteys Palestiinaan, sekä ne perusteet joiden nojalla heille luodaan uudelleen kansallinen koti tuohon maahan". Tämän ja näiden tehtyjen sopimusten ja päätösten mukaisesti juutalaiset aloittivat laajamittaisen maahanmuuton.

Weizman-Feisalin sopimuksen eräässä lisäartiklassa mainittiin myös että koko sopimus olisi mitätön, mikäli se ei sellaisenaan ja täydellisenä toteutuisi ja riippumatonta arabialaista valtiota ei synnytettäisi juutalaisvaltion rinnalle. Tämä vaade toteutui jo niinkin aikaisin kuin v. 1922, jolloin Iso-Britannia vastoin Balfourin julistusta, Kansainliiton hyväksyntää ja juutalaisten protestointia erotti mandaattialueestaan 84 530 neliökilometrin laajuisen osan ja nimesi sen Transjordaniaksi. Arabeille ja eritoten Palestiinan arabeille, jotka jäivät maattomiksi ja kodittomiksi aiemmin tehtyjen maakauppojen jälkeen, oli nyt osoitettu kolme kertaa suurempi kansallinen koti kuin se mistä he olivat luopuneet. Transjordania (nyk. Jordania) oli brittien toimesta pelkästään arabien omaksi maaksi tarkoitettu, jota Palestiina (Israel) ei koskaan ollut. Arabit siis saivat ruhtinaallisen kompensaation menetyksistään täysin ilmaiseksi, eräillä vieläpä bonuksena juutalaisten maanostajien rahat taskussaan. Ensimmäisen palestiinalaisvaltion johtoon emiiriksi nimitettiin Husainin poika Abdullah. Juutalaisvaltiokin näytti vielä tuolloin olevan piakkoin syntymässä.

Heinäkuussa 1922 myös USA:n kongressi hyväksyi Balfourin julistuksen, ja sen jälkeen Kansainliitto vahvisti Palestiinan mandaattialueeksi, Balfourin julistus siihen sisältyen. Mandaattihallintoa edellytettiin rohkaisemaan kaikin tavoin juutalaisten maahanmuuttoa yhteistyössä juutalaisten organisaatioitten kanssa. Englanti, arabia ja heprea tulisivat olemaan viralliset kielet.

Aika ennen II Maailmansotaa - II Maailmansota

Arabien itsenäisyyspyrkimykset koko Lähi-idän alueella saivat jatkuvasti lisää kannatusta, ja aseellinen taistelu nosti päätään miehittäjävaltoja vastaan. Vv. 1920-30 useiden satojen terrori-iskujen kohteina olivat juuri I maailmansodan voittajavaltiot. Myös juutalaisia vastaan hyökättiin jatkuvasti. Jatkuvat kapinat johtivat siihen että yksi toisensa jälkeen arabimaat saivat muodollisen riippumattomuutensa. Egypti 1922, Irak 1932 sekä Syyria ja Libanon 1941. Arabian niemimaan uudeksi valtiaaksi ja tulevan Saudi-Arabian kuninkaaksi julistautui Ibn Saud. Palestiinalaiskysymykseen hänellä ei ollut kiinnostusta. Sitä sen sijaan oli 1920-luvun arabien hengellisellä johtajalla, Jerusalemin suurmuftilla, Haj (hadzi) Amin el Husseinilla. Juutalaisvaltion perustaminen vastaavasti näytti lykkäytyvän epämääräiseen tulevaisuuteen.

Suurmufti Hussein oli sanan täydessä merkityksessä antisemiitti, juutalaisvastainen. Hän sovelsi taitavasti Koraania ja sen opetuksia ja vääristeli tarkoitushakuisesti historiaa lietsoessaan järjestelmällisesti juutalaisvastaista mielialaa. Tämä johti lopulta siihen mitä tänään käsitellään palestiinalaisongelmana. Muftin asema muslimikulttuurissa oli ehdoton, ja hänen nauttimansa arvonannon perimää yrittää kantaa samaan sukuun kuuluva Mohammad "Yasser Arafat" el-Husseini. Hänen isänsä oli mufti Aminin serkku.

Järjestelmällinen terrorismi sellaisena kuin se tänään käsitetään, alkoi muftin lietsomana huhtikuussa 1920. Tuloksena oli yli 200 haavoittunutta ja puolenkymmentä kuollutta. Vuonna 1921 juutalaisvainot lisääntyivät edelleen ja kuolonuhrien määrä kipusi jo lähelle 50:tä ja haavoittuneita oli liki 150. Juutalaiset puolustautuivat perustamalla organisaation jonka nimeksi annettiin Haganah. Se toimi vv 1920-30 vielä epävirallisena, maanalaisena puolustusjärjestönä, jonka toiminta oli keskusjohtoista ja maltillista. Vertailukohteeksi tulee nimittäin ottaa samoihin aikoihin perustetut radikaalimmat järjestöt Stern eli Lechi (lyhennyksenä heprean sanoista Lochamel Cherut Israel - Israelin Vapaustaistelijat) sekä Irgun eli Etzel, lyhennyksenä sanoista Irgun Zvai Leumi - Kansallinen Sotilaallinen Organisaatio. Nämä järjestöt käyttivät taistelussaan häikäilemättä myös terrorin keinoja, samoin kuin Makkabit.

Arabijohtajien valtaisasti liioiteltu propaganda juutalaisten suorittamista hirmutöistä - joita jossain määrin tapahtuikin - sai aikaan päinvastaisen reaktion kuin tarkoituksena ollut taisteluhengen nouseminen. Pääasiallisesti luku- ja kirjoitustaidoton arabiväestö joutui uskomaan sen, mitä he saivat kuulla ja mikä oli jo "puskaradion" välityksellä värittynyt alkuperäisestäkin hurjempiin mittasuhteisiin. Osassa arabiväestöä syntyi alitajuinen pelko juutalaisia kohtaan, ja niin eräs myytti jäi elämään. Pelko oli osittain tosiasioista lähtenyttä, mutta lopullisessa muodossaan kaukana todellisuudesta.

Suurmufti Amin el-Husseinin agitoimat juutalaisvastaiset terrori-iskut jatkuivat myös keskeytymättä. Selkeästi jatkuviksi terroriaalloiksi ne muodostuivat v. 1928 Jom Kippur -päivästä alkaen johtuen siitä, että mufti väitti juutalaisten pyrkivän häpäisemään islamin pyhiä paikkoja rukoillessaan Jerusalemissa Itkumuurilla. Runsas vuosi myöhemmin, elokuussa 1929 surmattiin yli 130 juutalaista ja noin 340 haavoittui Safadissa ja Hebronissa järjestetyissä iskuissa. Juutalaiset eivät suinkaan olleet muftin ainoa vihan kohde. Mandaattihallintoa pitävät britit olivat saaneet myös tulisieluisen arabin vihat päälleen, koska olivat suhtautuneet myönteisesti Balfourin julistuksen nojalla juutalaisen kansalliskodin perustamiseen ja pitivät yhä sen tyngästäkin kiinni (eli Länsi-Palestiinasta). Muftin viha ei ottanut laantuakseen, vaan natsien valtaannousun myötä hän etsi liittolaisuutta Adolf Hitlerin johtamasta Kolmannesta Valtakunnasta. Mitä juutalaiskysymykseen tulee, niin myötätuntoa ja käytännön kysymysten ratkaisumalleja jaettiin Berliinistä auliisti. Strategisesti sekä Saksa että Iso-Britannia olivat erittäin kiinnostuneita Palestiinan alueen hallinnasta, ja nämä enenevät natsisympatiat sekä lisääntyvät terroriteot saivat britit vihdoin ryhtymään voimatoimiin muftia vastaan. Niiden seurauksena mufti pakeni Berliiniin, jossa hän vietti natsien vieraana nelisen vuotta aina sodan loppuun saakka. Edeltävien lähes 20 vuoden ajan mufti oli organisoinut järjestelmällisen siviilisodan englantilaisia ja juutalaisia vastaan. Yllättävää on kuitenkin se, että suurin osa muftin kostotoimista suuntautui arabiväestöön, joka oli uskaltautunut rauhanomaiseen rinnakkaiseloon juutalaisten kanssa. Irgun ja Stern juutalaisten ääriryhminä vastasivat voimaan voimalla, käyttäen myös terrorin keinoja. Sen saivat tuntea niin englantilaiset kuin arabitkin.

1920- ja 1930-luvuilla arabien aluevaatimukset kasvoivat jatkuvasti. Heille ei enää riittänyt edes se osa Palestiinasta, jonka britit olivat heille Kansainliiton päätöksen rikkomalla antaneet. Levottomuudet jatkuivat ja 1936 britit lähettivät jälleen uuden kuninkaallisen valvontakomitean analysoimaan tilannetta, myös uuden ja yhä voimistuneen natsiuhan huomioiden. Komitean aikaansaama raportti kulki nimellä Peel-komitean raportti ja sen loppulausumassa todettiin levottomuuksien syyksi nimenomaan arabien vimmattu halu saada oma riippumaton valtio vastoin sekä Balfourin että Kansainliiton julistuksia. Ohessa eräitä raportin huomautuksista:

"(Alunperin) sovittiin, että alue jolle kansallinen kotimaa perustetaan ulottuu yli koko historiallisen Palestiinan. Sionistit pettyivät katkerasti, kun Transjordania vastoin Kansainliiton hyväksymistä erotettiin pois tuosta alueesta. Tarkasteltaessa juutalaisten ja toisaalta arabien kansana kokemia kärsimyksiä on muistettava, että niitä ei voi verrata toisiinsa. Arabeilla on käytettävissä laajoja maa-alueita Lähi-idässä, kun taas juutalaisilta sulkeutuivat kaikki portit yksi toisensa jälkeen koko maailmassa. Siksi juutalaisen kansalliskodin perustaminen on oikeudenmukaisempi toimenpide, jonka takia sionistien vaatimukset syrjäyttävät arabien vaatimukset kansainvälisten kriteerienkin mukaan".

Peel-raportissa suositeltiin toisaalta juutalaisten maahanmuuton rajoittamista 12 000 henkilöksi per vuosi seuraavien viiden vuoden ajaksi, jolloin mandaattihallinto lakkautettaisiin. Juutalaisvaltio olisi lisäksi kutistunut vain 1/3 -osaan siitä, mitä se nykyään on. Arabit olisivat silti saaneet pitää koko Transjordanian kokonaan itsellään.

Peel-komitean ehdotukset saivat hyvin ristiriitaisen vastaanoton kummallakin puolella. Vaikka jotkut maltilliset arabijohtajat olisivat voineet ottaa suosituksen jatkoneuvottelujen pohjaksi, Arab Higher Committee hylkäsi sen suoralta kädeltä. Se vaati arabeille totaalista itsenäistä valtiota sisältäen sekä Länsi-Palestiinan että myös Transjordanian alueet. Britit myötäilivät yhä enemmän arabien vaatimuksia, ja rajoittivat voimakkaasti juutalaisten maahanmuuttoa vastoin tekemiään sopimuksia. Ottaen huomioon Saksassa julistetut järjestelmälliset vainot ja joukkoteloitukset, britit välillisesti myötävaikuttivat satojentuhansien juutalaisten murhaamiseen Euroopassa. Sekä juutalaiset että arabit hylkäsivät Peel-komitean suositukset. Juutalaiset siksi, että niiden hyväksyminen olisi pienentänyt heidän elintilaansa vieläkin enemmän kuin Palestiinan aiempi jako, arabit taas siksi että he halusivat kaiken. (Lontoossa 20.11.2000 haastateltu palestiinalaisten itsehallinnon opetusministeri Hanan Ashrawi vastasi kysymykseen, miksi palestiinalaiset eivät hyväksyneet Peelin komitean raporttia, joka olisi taannut heille nykyisen Jordanian koko alueen: "Se ei riittänyt silloin, eikä mikään neuvotteluratkaisu riitä nytkään. Emme ole kuten juutalaiset, vaan me olemme "Kaikki tai ei mitään -kansaa". Me haluamme KAIKEN, ja juutalaisvaltion pois Lähi-idästä.")

Huolimatta brittien farssinomaiseksi muuttuneesta Lähi-idän politiikasta tarjosi Jewish Agency liittoutuneille 30 000 miestä käsittäneen vapaaehtoisarmeijan Natsi-Saksaa vastaan. Siitä muodostettiin ns. juutalaisprikaati, joka taisteli oman sinivalkoisen Daavidin tähti -lipun alla. Vuonna 1942 toukokuussa vaati ylimääräinen sionistikokous seuraavaa:
- portit Palestiinaan avataan välittömästi
- Jewish Agencylle annetaan maahanmuuton kontrolli ja oikeudet aloittaa maan jälleenrakentaminen
- Palestiinasta muodostetaan juutalainen yhteiskunta demokraattisen mallin mukaisesti Balfour-julistuksen mukaan

Tämä nk. Biltmore -ohjelma edellytti arabeilta rauhanomaista rinnakkaiseloa, terrorismi ja sissisodankäynnit lopetettaisiin molemmin puolin. Mutta kaikki juutalaisetkaan eivät olleet ehdotuksen takana. Osa liberaaleista amerikanjuutalaisista toivoi kahden maan kansalaisia samaan valtioon, siis myös arabeja mukaan tasavertaisina juutalaisten rinnalle. Yhteistä ymmärrystä brittien kanssa ei tästäkään seurannut, vaan englantilaiset jatkoivat kiristyvää mandaattipolitiikkaansa huolimatta sekä arabien että juutalaisten terrorijärjestöjen iskuista. Marraskuussa 1945 juutalainen Stern-liiga murhasi brittiläisen ministeripresidentin, lordi Moynen Kairossa kostona maahan muuttamisen estämisestä.

Synkällä tavalla huvittavaa I ja II maailmansodan välisessä ajassa on se, että lopulta sekä arabit että juutalaiset vihasivat brittejä yhtä lailla. Juutalaiset vihasivat siksi, että britit kuristivat kerran toisensa jälkeen heidän tulevia elinehtojaan Palestiinassa, arabit taas siksi etteivät britit antaneet heille koko Palestiinaa.

Sodan jälkeen Eurooppa oli raunioina, Natsi-Saksan suuruudenhullun diktaattorin unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta ja Neuvostoliiton hirmuvaltiaan Josef Stalinin vallanhimo olivat vaatineet lähes 60 miljoonaa kuolonuhria.

II Maailmansodan jälkeinen aika

Vuonna 1945 Saksa oli lyöty. Keskitysleireiltä selvinneet muutamat kymmenet tuhannet yli 6 miljoonasta juutalaisesta eivät tienneet minne mennä. Lähes kaikilta olivat omaiset ja sukulaiset kadonneet, kodit ja työpaikat menneet. Raunioitunut Eurooppa ei tarjonnut turvaa. Ainoana vaihtoehtona oli enää esi-isien maa, Palestiina. Huolimatta juutalaisten suunnattomista menetyksistä natsien tuhoamisleireillä ei brittien maahanmuuttopolitiikka lieventynyt kuin nimeksi. Englantilaiset eristivät Palestiinaan pyrkivät juutalaiset pääasiallisesti Kyprokseen varta vasten rakennettuihin internointileireihin, joita ympäröivät kolmimetriset piikkilanka-aidat. Samoin alkoi arabien vastarinta jälleen elpyä. Vaikka arabivaltiot olivat sodan kulun aikana sitoutuneet natseihin ja ylipäätään akselivaltoihin, käänsivät britit jälleen kerran kelkkansa. Öljyn himo sai britteihin vauhtia, ja ilman suurvaltojen asioihin puutumista olisi juutalaisvaltio todennäköisesti jäänyt kokonaan syntymättä. Vastarintaliikkeiksi ilmoittautuneet juutalaisten Irgun ja Stern jatkoivat säännöllistä brittienvastaista toimintaansa. 22.7.1946 räjäytettiin pommi brittiläisten joukkojen päämajassa King David Hotellissa Jerusalemissa, seurauksena 90 kuolonuhria. Menahem Beginistä julistettiin etsintäkuulutus 2000 punnan palkkioineen.

Yksi selkeä kulminaatiopiste palestiinalaisongelmaan sai syntysanansa näihin aikoihin. Arabivaltioiden liitto esitti joulukuussa 1946 Lontoon neuvotteluissa itsenäisen arabivaltion perustamista Palestiinaan viimeistään 31.12.1948 brittiläisen Valkoisen kirjan ehdotuksen mukaisesti. Arab Higher Committee oli lisäksi laatinut oman ehdotuksensa, jonka sisältö oli:
- kaikenlainen Palestiinan jako mitätöidään
- kaikki ulkomaiset joukot heti pois Palestiinasta
- sekä Balfourin julistus että Kansainliiton päätöslauselmat mitätöitävä välittömästi
- yritykset luoda juutalaisille kansallinen koti hylätään totaalisesti
- juutalaisten maahanmuutto keskeytetään ja maan myynti juutalaisille lopetetaan
- niille juutalaisille jotka ovat asuneet Palestiinassa ennen vuotta 1881 myönnetään Palestiinan kansalaisoikeus, ja heistä tulee palestiinalaisia.

Edes tämä vaatimus juutalaisten kansallisesta itsemurhasta ei saanut riitaisia arabivaltioita yksimielisesti sen taakse. Transjordanian (vuodesta 1946 itsenäinen Jordania) kuninkuuteen mieltynyt Abdullah halusi alueen, johon olisi kuulunut Jordanian eli Itä-Palestiinan lisäksi Syyria, Libanon ja loput Palestiinasta ("loput Palestiinasta" tarkoitti nyk. Israelin aluetta Länsiranta mukaan luettuina so. Länsi-Palestiinaa.) Itse asiassa kaikki arabijohtajat halusivat enemmän kuin heillä jo oli. Muusta ei oltu yhtä mieltä kuin siitä, että juutalaisvaltiota ei tule. Juutalaiset tuli hävittää lopullisesti maan päältä, eli ranskalaisten vankeudesta palanneen suurmufti Amin al Husseinin sanoin "jatkaa siitä mihin Hitler jäi". II maailmansodan päättymisen ja Israelin itsenäisyysjulistuksen välisenä aikana käytiin verisiä ja armottomia taisteluja juutalaisten ja arabien sekä juutalaisten ja brittien välillä. Tammikuussa 1947 antoi Jamal-al-Husseini (Arab Higher Committeen johtaja) julistuksen jossa ilmoitettiin arabivaltioiden julistavan sodan juutalaisvaltiota vastaan, mikäli sellainen perustetaan. Sotahan itse asiassa oli jo käynnissä, joskaan ei vielä täysimittaisena

Britit yrittivät vielä ratkaista tilannetta parilla uudella Palestiinan jakoesityksellä ("Morrison-Grady" ja "Bevin"), joissa briteillä olisi säilynyt yliherruus perustettavissa valtioissa. Molemmat osapuolet hylkäsivät ehdotukset. Helmikuussa 1947 britit saivat tarpeekseen koko ongelmasta ja siirsivät sen muodostetun YK:n yleiskokouksen ratkaistavaksi. Ratkaisun hetket alkoivat olla käsillä.

Heinäkuussa 1947 suoritetun väestölaskennan mukaan Länsi-Palestiinassa asui arabeja 65,2 % ja juutalaisia 32,9%, muita kansallisuuksia 1,9% , kokonaismäärän ollessa yhteensä 1 846 000. Vain hyvin pieni määrä arabeja ja juutalaisia oli asunut lähes autioituneessa Länsi-Palestiinassa ennen juutalaisten v 1881 aloittamaa siirtolaisuutta sinne. Ylivoimaisesti suurin osa sekä arabeista että juutalaisista oli muuttanut Palestiinaan viimeksi kuluneen 65 vuoden kuluessa, mutta erityisesti Iso-Britannian mandaatin aikana vv. 1920 - 1947. Muuttajilla oli näin ollen ollut tiedossa, että Länsi-Palestiinasta (alun perin koko Palestiinasta) oli vuodesta 1920 alkaen tarkoitus tehdä juutalaisvaltio, ei arabivaltio. Arabeita oli tästä huolimatta muuttanut paljon Länsi-Palestiinaan juutalaisten tarjoaman toimeentulon vuoksi. Vähemmän näytti herättävän kiinnostusta palestiinalaisille arabeille perustettu oma valtio Transjordania, vaikka sen alue oli paljon suurempi, eikä ainakaan vähemmän hedelmällinen kuin karu Länsi-Palestiina.

YK:n päätöksessä n:o 181 päivämäärällä 29.11.1947 Palestiinan jako hyväksyttiin äänin 33-13. Mm. Neuvostoliito äänesti jakoehdotuksen puolesta, Iso-Britannia pidättäytyi äänestämästä (!). Neuvostoliiton kantaan vaikutti uuden Israelin valtion kommunistinen luonne kollektiivitiloineen ja yhteisomistuksineen.

Sissisota jatkui lähes taukoamatta. Osapuolten välit jatkoivat tulehtumistaan ja sitä mukaa kun brittien mandaattiajan loppuminen läheni, kovenivat sekä otteet että puheenvuorot. Vaikka arabivaltiotkin tunnustivat YK:n kansainväliseksi orgaaniksi ollen siinä itsekin jäsenmaita, eivät he näissä kysymyksissä juuri koskaan kunnioittaneet YK:n päätöksiä. Brittien ilmoittaessa mandaattiaikansa päättyväksi 14.5.1948 alkoivat arabivaltioiden sponsoroimat järjestelmälliset iskut sekä sotilaallisia kohteita että suojattomia siviileitä vastaan. Vastaperustettu Arab Liberation Army sai apua sekä Syyrialta että Transjordanialta, jolle britit olivat myöntäneet itsenäisyyden 1946 vastoin aikaisempia hallinnollisia sopimuksiaan. Arabiliiton öljy toimi tehokkaana käyttövoimana päätösten takana.

Tietoisina siitä että juutalaiset tulevat julistautumaan itsenäisiksi, alkoivat arabit huomattavan miesylivoimansa turvin tehdä järjestelmällisiä hyökkäyksiä siirtokuntia, kouluja, sairaaloita ja kaikkea juutalaisyhteisöä vastaan. Huhtikuun 23. päivä 1948 ilmoitti palestiinalaisjohtaja Jamal-al-Husseini YK:n turvallisuusneuvostolle, että arabit aloittavat sodan Palestiinassa välittömästi mandaattiajan päätyttyä.

Vuoden 1948 toukokuun ensimmäisellä viikolla Egypti, Syyria ja Jordania ilmoittivat virallisesti asevoimiensa hyökkäävän Palestiinaan heti brittien mandaattiajan päätyttyä. Näin ollen sota alkoi jo ennen kuin Israelin itsenäisyysjulistus oli annettu. Arabivaltojen virallistettua julkisesti juutalaisvaltion syntymisen estämisen kaikin käytettävissä olevin keinoin, ei maltillinen Haganahkaan voinut enää pysytellä erossa "epävirallisesta sodasta". YK:n lähteiden mukaan arabit kieltäytyivät kaikista rauhanneuvotteluista jotka eivät täyttäneet heidän vaatimuksiaan. Historian tutkijat ovat tästä hyvin yksimielisiä. Perusteena arabien ylimieliseen asenteeseen oli vankkumaton usko siihen, että mahdollisesti perustettava juutalaisvaltio ei kestä kahta viikkoa kauempaa ylivoimaisen vastustajan sotavoimia. Milloinkaan näissä Palestiinan kohtalonkysymyksissä ei palestiinalaisille itselleen yritetty järjestää mitään neuvoa-antavaa kansanäänestystä, vaan arabien johto saneli päätökset.

Marraskuun viimeisen päivän 1947 ja huhtikuun alun 1948 välisenä aikaan surmattiin tässä sisällissodassa n. 6200 ihmistä, joista n. 3000 oli arabeja, n.2730 juutalaista, 430 brittiä ja viitisenkymmentä muuta. Molemmat osapuolet olivat siirtyneet puolustuksesta laajoihin hyökkäyssotatoimiin. Haganah sai käskyn ottaa kontrollin sillä alueella, joka mandaattiin oli juutalaisille määrätty, pois lukien Jordanian alue. Huhtikuun 9.päivänä 1948 juutalaisten terrorijärjestöt Irgun ja Stern tekivät iskun Dir Yassinin kylään, jossa kuoli n. 250 arabia. Arabit hyökkäsivät neljä päivää myöhemmin aseettoman saattueen kimppuun, jolloin 77 juutalaista sai surmansa. Jewish Agency tuomitsi Dir Yassinin verilöylyn. Arab Higher Committee ei tuominnut yhtäkään arabien terrori-iskua. Huhtikuun 18. päivä juutalaiset valtasivat Tiberiaksen, 22.4. Haganah otti Haifan haltuunsa. ja 25.4. hyökättiin Jaffaan joka antautui 13.5. eli päivää ennen itsenäisen juutalaisvaltion syntyä. Taistelut vain kiihtyivät.

14. toukokuuta 1948 julistettiin perustettavaksi juutalaisvaltio, Israelin valtio (Medinath Israel) YK:n yleiskokouksen päätöksen mukaisesti. Ote itsenäisyysjulistuksesta: "Meitä vastaan kuluneiden kuukausien aikana tehtyjen voimakkaiden hyökkäysten jatkuessakin me vetoamme Israelissa asuviin arabikansalaisiin rauhan säilyttämiseksi, pyydämme heitä osallistumaan valtion rakentamiseen täyden ja tasa-arvoisen kansalaisuuden pohjalla ja olemaan asianmukaisesti edustettuina kaikissa valtiolaitoksen väliaikaisissa ja pysyvissä elimissä"

Arabimaat reagoivat vertaansa vailla olevalla raivolla. Kuwatly, Syyrian presidentti: "Me elämme ja kuolemme Palestiinan kanssa."
Al Qulta, kairolainen lehti: "Viisisataatuhatta irakilaista valmistautuu tähän pyhään sotaan. Jos juutalaiset uskaltavat julistautua itsenäiseksi valtioksi, marssii 150 000 syyrialaista sotilasta yli Palestiinan rajojen, ja Egyptin mahtava armeija tulee työntämään juutalaiset mereen."
Syyrian pääministeri Yamal Mardam: "Älkää enää vain puhuko, islamilaiset veljeni. Nouskaa ja pyyhkäiskää nuo kirotut sionistit pois maan pinnalta".
Amin al Hussein, Jerusalemin suurmufti: "Muhamettilaiset veljeni, minä julistan Pyhän sodan, Jihadin. Tappakaa juutalaiset! Tappakaa heidät kaikki!"
Hassan al-Bannah, Muslimiveljeskunta: "Kaikki arabit, nouskaa ja hävittäkää juutalaiset! Täyttyköön meri heidän ruumiistaan."
Seleh Harb, Muhamettilainen Nuorisoliitto: "Tempaiskaa miekkanne tupesta, islamilaiset veljet ja käykää juutalaisia vastaan! Tuhotkaa heidät viimeiseen mieheen! Voitto on meidän!"
Azzam pasha, Yleisarabialaisen liiton pääsihteeri: "Tästä tulee tuhoamissota, joka on vetävä vertoja mongolien verilöylylle."

Israelin itsenäisyyssota 1948

Israelin radion ilmoittama itsenäisyysjulistus oli tuskin päättynyt, kun Egyptin ilmavoimien koneet nousivat jo pommikuormiensa kanssa ilmaan, suuntanaan nuori juutalaisvaltio. Yhdysvallat tunnusti yksitoista minuuttia yli puolenyön, toukokuun 15. päivän ensimmäisellä tunnilla Israelin valtion de facto. Neuvostoliitto odotti 17. päivään asti. Arabivaltiot eivät odottaneet. Viisi tuntia vanha valtio sai tuntea seitsemän ympäröivän arabivaltion murskaavan ylivoimaisen hyökkäyksen aamun ensimmäisinä sarastavina tunteina. Libanon hyökkäsi pohjoisesta, Syyria koillisesta, Jordania idästä yhdessä Irakin kanssa ja Egypti lounaasta. Saudi-Arabian ja Jemenin osuus oli enemmän muodollinen. Palestiina piti jakaa arabivalloittajien kesken. Kahden viikon päästä Jerusalemissa istuisi uusi valtias. Siitä kuka se olisi, oli jo käyty kiivasta sanasotaa. Kaikki vaativat Jerusalemia itselleen, mukaan lukien Saudi-Arabia. Itsenäistä palestiinalaisvaltiota ei mainittu sanallakaan. Tosin mitään Palestiinan kansaakaan ei ollut olemassa, ellei jordanialaisia oteta lukuun. YK ei tuominnut hyökkäystä eikä yrittänyt estää sitä millään tavoin. Rauhanturvajoukoista ei edes keskusteltu. Yleinen mielipide oli, että juutalaisvaltio ei kestä muutamaa viikkoa kauempaa näin massiivista hyökkäystä ja jouduttaisiin vain kiusalliseen tilanteeseen alueen uusjaon puitteissa.

Arabivaltiot ilmoittivat laatineensa nerokkaan suunnitelman juutalaisvaltion tuhoamiseksi ja juutalaisten olemassaolo kansana lakkaisi saman tien. Heidät ajettaisiin mereen. Voittoisat arabiarmeijat ryhtyisivät sen jälkeen hallitsemaan maata. Israelin puolustusvoima Haganah oli vahvuudeltaan n. 25 000 miestä. Aseistus oli heikkoa ja periytyi osin juutalaisilta joukoilta, joita oli palvellut sodan aikana brittiarmeijassa. Ammuksia oli vähän, lentoasetta ei juuri nimeksikään ja panssarivaunuja ei brittien laivastosaarrosta johtuen voinut käytännössä lainkaan saada maahan. Huolimatta Haganahille viimeisen puolen vuoden aikana tehdyistä hankinnoista pääasiassa Tshekkoslovakiasta ja Ranskasta, olivat arabit musertavan ylivoimaisia. Heillä oli raskasta aseistusta, tykistöä, panssarivaunuja, lentokoneita ja käsiaseistusta riittämiin. Suurimmalta osaltaan ne olivat Iso-Britanniasta ostettuja. Alkuun taistelut näyttivätkin olevan arabeille menestys. Jordanian Arabilegioona valtasi brittikenraali John Glubbin johdolla sekä Länsirannan että Jerusalemin vanhan kaupungin, ja juutalaiset joutuivat antautumaan siltä osin. Mutta kahdesta viikosta tuli vähitellen kaksi kuukautta, eivätkä arabit olleetkaan päässeet niskan päälle. Juutalaiset eivät suostuneet tuhoutumaan vaan tekivät sitkeätä vastarintaa ja alkoivat vähitellen saavuttaa lisää jalansijaa, vallaten takaisin menetettyjä alueitaan.

YK:ssa Israel vaati turvallisuusneuvostoa tekemään päätöslauselman jossa arabivaltioiden menettely tuomittaisiin, ja aseistetut joukot vedettäisiin pois Israelista. Vastapuolella Arab Higher Committeen puhemies väitti, että arabiarmeijat oli pyydetty apuun pitämään rauhaa ja järjestystä yllä levottomassa Palestiinassa. Mandaattialue oli nyt brittien lähdettyä heidän mielestään Palestiina ja juutalaiset siellä asuva vähemmistöryhmä, joka tappeli hallitsijoitaan vastaan. Toukokuun 29. vuonna 1948 saatiin aikaan neliviikkoinen aselepo, joka alkoi kesäkuun 11. päivänä. Ensimmäisessä yhteenotossa arabit olivat saaneet pahasti selkäänsä, ja niiden moraali oli alhaalla.

Taistelut alkoivat uudelleen 8. heinäkuuta, mutta tämän neljän viikon aikana Haganah oli vahvistunut jo 60 000 asekuntoiseen mieheen. Kalustoakin oli saatu ostettua lisää mm. Neuvostoliitosta. Niinpä taistelut olivat yhä tuloksellisempia. Molemmin puolin käytiin sotaa myös terrorismin keinoin. Aselevot ja taistelut seurasivat toisiaan, mutta arabiarmeijoiden tappio häämötti yhä selvempänä. Vasta vuoden 1948 lopulla arabivaltiot suostuivat aseleponeuvotteluihin.

24.2.1949 Egypti ja Israel sopivat aselevosta. Libanon 23.3.1949 ja Jordania 3.4.1949 tekivät samoin. Hävityn sodan vuoksi Syyriassa tapahtui vallankaappaus maaliskuussa 1949 ja sotilasjuntta allekirjoitti aseleposopimuksen 20.7.1949. Irak ei tehnyt mitään sopimusta. Arabit eivät ryhtyneet myöskään mihinkään toimenpiteisiin itse aiheuttamansa pakolaisongelman ratkaisemiseksi. Aluemenetyksinä Israel oli joutunut luopumaan Balfourin julistuksessa ja Kansainliiton päätöksessä sovitusta kansalliskodistaan, mutta jäi valtiona eloon. Sen rajoiksi jäivät aselepolinjat. Gaza oli jäänyt Egyptin saaliiksi. Osa Länsirantaa ja Itä-Jerusalem jäi Jordanian valloittamaksi, jolle nämä alueet jäivätkin 19 vuodeksi. Syyrialle Israel menetti osan Golanin kukkuloista. Myöhemmin, vuoden 1967 sodassa Israel valtasi menettämiään alueita takaisin.

Israelin nuori valtio oli selvinnyt ensimmäisestä tulikasteestaan. Juutalaiset saattoivat nyt alkaa maansa rakentamisen yhdessä sinne jääneen arabiväestön kanssa itsenäisyysjulistuksensa mukaisesti. Maasta vastoin itsenäisyysjulistuksessa esitettyä kehotusta lähteneet n. 700 000 arabia jäivät pakolaisiksi Israelin ulkopuolelle. Osa heistä palasi varsin pian sodan jälkeen Israeliin, joka kuitenkin joutui samanaikaisesti ottamaan vastaan arabimaista sodan aikana laittomasti karkotetut n. 700 000 juutalaista pakolaista. Kaikkien arabien paluuseen heti sodan jälkeen ei siis ollut mitään mahdollisuuksia, ja arabimaiden vihamielinen politiikka sekä uudelleen viriävä terrorismi teki lyhyessä ajassa paluun kokonaan mahdottomaksi.

stoppa svenska sjukdomen i Finland

Suvaitsevaisuus on Ruotsissa saavuttanut natsismin alkuaskeleet. (joo joo Godwinin laki). Ruotsissa on luvaton mielipide, kun sanot jotain mitä Sverigedemokraatit sanovat. Ko puolue kohtaa väkivaltaa, diskriminointia mediassa ja sitä vastaan harrastetaan vaalivilppiä. On yleisesti todettu, että Ruotsalainen "demokratia" on banana republic.

Ruotsin koululaiset äänestivät leikkivaaleissa, tuloksena oli "väärä" tulos. Sverigedemokraatit oli suurin puolue. Siitä hyvästä Koululaisille pohdittiin "uudelleenkasvatusta".

Suomessa ennätti eräs "antifasisti" ylistää Ruotsia sivistysvaltioksi. Nimenomaan tuon Ruotsin antifasistien väkivallan vuoksi. Jos tuo porukka saisi vallan, alkaisimme kirjoittamaan taas lisää sivuja kommunismin mustaan kirjaan.

Suomen ah niin puolueeton YLE jälleen loisti journalismillaan. Kun ruotsidemokraatit oli "käsitelty", soitti Paleface laulunsa ja antoi perussuomalaisvastaista "uudelleeNkoulutusta". Ruotsin demokratian kriisistä ei tolloja suomalaisia tiedotettu mitenkään.

Nelosella oli toisenlainen suvaitsevainen kuvaus Ruotsin "luotettavista" vaaleista. Ruotsissa kuulemma demokratia voi niin hyvin, että ethelän miehet eivät ole tottuneet noin luotettaviin vaaleihin kuin Ruotsissa. Ruotsin demokratian kriisistä ja kasvojen menetyksestä eritoten tanskalaisten silmissä ei Sanoma-WSOY:n nelonen hiiskaissut sanaakaan.

ILMAN NETTIÄ SAISIMME VALLAN YKSIPUOLISTA JA AIVOPESEVÄÄ UUTISOINTIA. Suomi on uutisoinnin tasossa kovasti kommunistimaan tasolla. Ruotsissa ollaan jo syvemmällä.
Eli kiteytän tämän yhteen lauseeseen.

SEIS RUOTSIN TAUDILLE SUOMESSA!
Linkkejä:
http://takkirauta.blogspot.com/2010/09/demokratia-ja-ruotsin-malli.html

http://markusjansson.blogspot.com/2010/09/ruotsissa-menossa-jarjestelmallinen.html


http://turunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/43353-banaanivaltiovaalit-kaynnistyivat-ruotsissa

http://suomenleijona.blogspot.com/2010/09/uusi-vaalitapa-suomeen.html

Suvaitse Sudanissa

Linkissä on jotain niin julmaa, ettei taas ole netissä pitkään aikaan nähty.

Muistan vielä elämäni 1. "beheading" videon, jossa tyhmä kristitty menettää päänsä. Kaverilta sahataan se pää elävältä. Kai siinä hissukseen uhrikin kuolee ennen kuin pää on poikki irti leikattu. Kuoleman tarkka ajankohta lie sitten kun niskanikama on poikki.

Linkissäni on joku laittanut Sudanissa tapahtuvaa uskonnonvaihtoa. Olisin 100 kertaa mieluummin muinaisen inkvisition poltettavana suuressa, tehokkaassa roviossa kuin tuossa tehottomassa tulessa. Jos poltetaan elävältä, joissakin "kynsitulissa", on se myös aika lailla enemmän kidutusta.

Mutta koska islam on rauhan uskonto, Muhammad ei ole missään nimessä pedofiili ja sen arvostelusta joutuu raastupaan, en rupea kritisoimaan enempää. Täytyy kai kehua, että hyvä pojat!

Geert Wilders voisi liittää (siivottuna) versiona tuon paistilta tuoksuvan videon Fitnan kakkos tai kolmososaan.

Isä Meidän rukouksessa on kohta "kuten mekin anteeksi annamme". Tuo on vaan joskus inhimilliselle ihmisen lihalle vaan pirun vaikeaa. Totean, että jos olisi katsellut tähtäimen läpi moista grillijuhlaa, olisin anteeksiantamisen ohella katsonut velvollisuudeksi pysäyttää tuon viattomien teurastuksen. JA jos ei juhlat pääty puheeseen, olisin käyttänyt surmaavaa voimaa varmistaen, että se varmasti pysähtyy.

Kymmenessä käskyssä on maininta "Älä tapa". Se on käännösvirhe. Siinä alkuhepreaksi on sanottu: "Älä murhaa". Minusta se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään tälle väkivallalle tai sen sallivalle suvaitsevaisuudelle, on tuon käskyn rikkomista. Sinä murhaat, kun "suvaitset" vääristyneellä tavalla tai jos mukaudut tuon sössösuvaitsevaisuuden mukaan.

Ruotsi ja Tanska: suvaitsevaisuus etenee

Ruotsissa paloi yli 100 autoa, moinen pikku-uutinen ei suomalaista mediaa paljoa vaivannut...

http://www.friatider.se/over-hundra-bilar-brann-pa-onsdagen

Mikäköhän Rosenin kadulla Rosengårdin kaupunginosassa Malmössä on erikoista, kun siellä paloi yksistään 86 kpl?
http://www.friatider.se/86-bilar-brann-i-rosengard-inatt

Tanskaa on siunattu ylenpalttisella suvaitsevaisuuden etenemisellä. Se on merkinnyt vainoja ei-muslimi-taustaisia, kuten kristittyjä kohtaa, esim Århusissa.

http://mikasankari.blogspot.com/2010/05/monikulttuurinen-tanska-1.html

http://mikasankari.blogspot.com/2010/05/monikulttuurinen-tanska-2.html

Suvaitsevaisuus etenee. Suvaitsevaisuus on sama kuin Jihaad ja Sharia?

Backup: Kikkarapäälle kuonoon, Suomi ja EU on menossa kohti diktatuuria

Perussuomalainen James Hirvisaari menee raastupaan. EU-alueella ollaan selvästi menossa kohti natsismin tai kommunismin kaltaista diktatuuria. Siinä ensimmäiseksi koetetaan yhä kovemmin vaientaa väärinajattelijat. Jameksen suorasukainen ja epädiplomaattinen tapa kertoa islamista, jihaadista ja Koraanin opetuksista, on tyypillinen "viharikos" EU-alueella. Valitettavasti en ole valehtelua Jameksen kirjoituksista löytänyt. Neuvoisin James-veljeäni vain käyttämään hieman hienostuneempaa tapaa ilmaista itseään. Kynähän on miekkaakin terävämpi. Ja aika, jossa elämme, on kerta kaikkiaan paha.

Sama kaiku on askelten lähes kaikissa EU-maissa ja Suomikin koetta kovin olla asiassa "EU-kelpoinen". Olen todella huolestunut suuntauksesta. Kieroutunutta suvaitsevaisuutta käytetään jo pelottavan suorasukaisesti naamioasuna projektissa, jossa kielletään minkäänlainen kansallisuusaate.

Luin joskus helmikuussa kirjoituksen 1. kertaa. Minusta tuntui heti siltä, että nyt James laittoi hieman turhan kovaa tekstiä, minun mielestäni. Heti ajattelin, että tuohon Vihreät naiset tms. "sievistelevien hupsujen" instanssi vielä tarttuu. Kärjistystä tahi ei, mielestäni Jameksen kärjekkäässä tekstissä on totuus paljon paremmin esitetty kuin ääliösuvaitsevaisessa standardikäkätyksessä. Vastapainona olisi voinut olla edes tekopyhä maininta ns. "hyvistä muslimeista". Tekopyhyyden lisäksi se toisi tasapainoisemman kirjoituksen ja poistaisi Demlan haiparvelta aseita syyttää "väestöä leimaavista vihakirjoituksista".

Ensin linkki puolustusasiakirjaan. Tämä on siis se, jolla James vetoaa siihen, miksi hänen värikäs teksti ei ole rasistinen eikä kiihotusta kansanryhmää vastaan.

http://jam.pp.fi/puolustusasiakirja.htm

Ja lopuksi alla backup "kuumalle kirjoitukselle":

Kikkarapäälle kuonoon
4.2.2010 10.16 | James Hirvisaari | Politiikka

Taannoin tapahtui Helsingissä rasistinen rikos. Uskoakseni se on ollut harvinainen yksittäistapaus. Tosin jos kaljupää antaa kikkarapäälle kuonoon, se ei ole välttämättä rasismia vaan kollien ikiaikaista umpiluukulttuuria. Ja jos kyseessä on jälleen ollut esimerkiksi tyypillinen naistenahdistelutapaus, ehkä kikkarapää sietikin saada läksytyksen?

Valitettavasti hillittömän muslimimaahanmuuton myötä Suomessakin tulee olemaan lisääntyvässä määrin myös ihka aitoa rasismia, joka kohdistuu varsinkin juutalaisiin mutta myös kantaväestöön ja muihin etnisiin ryhmiin. Ja kaupan päälle syrjintää, sietämätöntä ylimielisyyttä ja huonoa käytöstä, vihaa, naisten alistamista, lasten silpomista, seksuaalista häiriköintiä ja vähemmistöjen vainoa, mellakointia, lippujen polttelua, älämölöä, huumeita, ryöstelyä, raiskausrikoksia, pedofiliaa, polygamiaa, lapsiavioliittoja, häpeäväkivaltaa, rituaaliteurastuksia, ruoskimisrangaistuksia, kivityksiä ynnä muita läpeensä inhottavia ja umpikieroutuneita tapoja ja ilmiöitä. Lopulta jopa itsemurhapommituksia ja terrorismia. Siis jos emme tanssi tasan tarkkaan heidän pillinsä mukaan.

Väkivalta on kieli, jota ei sivistyneessä maailmassa hyväksytä. Sen sijaan islamissa vihan ja väkivallan kulttuuri on sisäänrakennettuna ja jatkuvasti voimassa pyhän sodan käsitteenä. Niiden yhteensovittaminen on mahdotonta, kokeilu loppukoon.

James Hirvisaari
Asikkala

Suomen 1. homo!

Vaikka haluan pitää Suomen kirkon erossa epäraamatullisesta homoliittojen siunaamisesta, saattaa minullakin olla melkomoisen paljon samoja mielipiteitä jonkun homon kanssa. Esimerkillisimpiä ja viisaimpia homoja, mitä Suomesta löytyy, on Mr. Jukka Hankamäki.

Hän erittelee asioita, eikä lataa koko roskaa yleiseksi suvaitsemisen huumepilveksi.

Viimeinen kirjoitus hyvä esimerkki. Vaikken hänen Gay Paradeaan ihan hurmoksessa ihailekaan, kiinnitin huomioni hänen kirjoituksen keskiosaan.

ASIAA, Jukka! Jukan kirjoituksissa paljastuu eräiden poliitikkojen homojen nuoleskelu, jossa 1. uhri on totuus. Luin ja alaleuka tipahti seuraavasta kappaleesta. Olen Jukkaa lukenut blogeista jo pitkään ja hyviä ovat olleet, taustaeroistamme huolimatta.

Jukan pitäisi päästä eduskunnan puhumaan pömpeliin KD:een Räsäsen "veljeksi"...

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2010/07/vastustamme-ahdasmielisyytta.html

Biologisen jälkeläisyyden merkitys

On kieltämättä hyvä, että surkastuvan kansakuntamme väestö uudistuu sisältä päin ja kansakunta kasvaa. Siksi minulla ei ole mitään homojen ja lesbojenkaan lastenhankintaa vastaan. Mutta omasta mielestäni lapsi tarvitsee sekä äidin että isän. Samaa mieltä näyttää olevan myös psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppainen vuonna 2001 tarkastetussa väitöskirjassaan, jonka mukaan ilman isää kasvavalla pojalla on kahdeksankertainen riski syyllistyä vankeustuomion tuottavaan väkivallantekoon kuin vertailuryhmällä, jonka kasvatuksessa isä on ollut mukana, ja tyttöjen kohdalla syrjäytymistä eniten selittävä syy on lapsuudesta puuttuva isä.

Jokaisella lapsella on väistämättä biologinen äiti ja isä, sillä lapsia syntyy vain naisen ja miehen sukusoluista. Niinpä homoparien ja lesboparien lastenhankintaan sisältyy biologisten jälkeläisyyssuhteiden katkaisemista, ellei sitten ajatella, että esimerkiksi homo ja lesbo hankkivat keskenään lapsen, jonka isäksi ja äidiksi he ryhtyvät yhdessä.

Useimmiten asia on kuitenkin niin, että biseksuaalina esiintyvä nainen pullauttaa lapsen jonkun miehen kanssa, katkaisee myöhemmin välit mieheen ja haluaa adoptoida lapsen naispuolisolleen. Usein väitetään, ettei vanhemmuudessa onnistuminen riipu vanhempien sukupuolesta ja että tärkeää on vain se, että lapsella on hyvät vanhemmat. Mutta miksi sanoa rakastaviksi sellaisia vanhempia, jotka ensi töiseen haluavat lyödä poikki lapsen suhteen hänen toiseen biologiseen vanhempaansa?

Voimassa oleva adoptiolaki on feministisen lobbauksen tulos ja polkee sekä lasten että miesten etua. Samoin myös hedelmöityshoitolaki on susi, koska sen mukaan spermaa luovuttaneen henkilöllisyyttä ei enää kerrota lapselle, eikä lapsi saa tietää biologista alkuperäänsä myöskään aikuisena. Sperman luovuttaja puolestaan on yleensä mies eikä nainen, joten miehet on tätäkin kautta siivottu pois kasvatustehtävästä. Jessicat ja Janicat varmaan riemuitsevat, kun ovat saaneet kyseiset lait voimaan, mutta kuinka onnellinen on se pihalla yksin leikkivä pikku Pekka, jolla on nyt kaksi oikeaa äitiä?

Se, että ministeri Stubbista ”tuntuu hassulta”, etteivät homot voi hankkia lapsia adoptoimalla, paljastaa, että Stubb ei ole analysoinut ihan loppuun asti kaikkia niitä näkökohtia, joita asiaan liittyy. ”Perheen sisäinenkin” adoptio merkitsee tällaisissa tapauksissa yleensä biologisten jälkeläisyyssuhteiden katkaisemista ja koituu useimmiten lapsen ja hänen biologisen isänsä haitaksi. Tarkempia kannanottojani tässä ja tässä.

Nicky Cruz, entinen ongelmamamu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nicky_Cruz

Nicky Cruz edusti kaikkea sitä pahaa, mitä väärä ja sinisilmäinen maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa. Nicky tuli Puerto Ricosta ja "rikasti" New Yorkia linkkuveitsellään. Linkkari vaihtui Ristiin. Hän ehti ennen uskoon tuloaan kylvää väkivaltaa, kauhua ja kuolemaa.

Kansa olisi karjunut suu vaahdossa minun laillani siitä kuinka tuollainen väkivaltainen peto pitäisi karkottaa.

Kristittynä ymmärrän, että Nicky Crutzia ei enää tarvitse pelätä. Ainoa "paha", mitä Nicky enää levittää on se "original" kristinusko. Jos Nicky tulisi ja tekisi lapsistani ja vaimostani "hihhuleita", minä kiittäisin Jumalaa!

Olenko puolueellinen, kun kristittynä käännynnäisenä Nicky kelpaa ja okkultistien lapsena, väkivaltaisena, harhaisena puukottajana hän ei Suomeen mielestäni kelpaisi? Jumalani ei ole puolueellinen.

Meille on suotu järki päähän. Me emme kerta kaikkiaan vain voi hoitaa maailman ja Suomen asioita johonkin villiin maahanmuuttoon perustuen. Tuottamaton, sosiaaliturvalla elävä mamu Suomessa maksaa kymmeniä kertoja enemmän kuin esim. omassa kotimaassaan. Mitkään maailman rahat eivät tulisi riittämään.

Millä me työllistämme jo nyt täällä asuvat suomalaiset ja muut nuoret? Kristittynä en myöskään aio suvaita islamisaatiota. Nicky Crutzinkin viesti mm. Suomen ja Norjan nuorisolle, sisältää kehotuksen kääntyä, tai muslimit ottavat vallan parissa vuosikymmenessä. Vanha jengipomo ymmärtää, mistä puhuu.

Nicky Crutzin kääntymys oli seurausta David Wilkersonin evankeliointitoiminnasta. Oikeammin kristityt (kuten minä) uskovat, että Wilkersonin ei siinä toiminut vaan Kristus hänessä. Wilkersonikin ihmettelee yhä enenevää maahanmuuttoa USA:ssa ja siitä seuraavaa levottomuutta, vaikkakin toteaa tavanneensa melko suurenmoisia persoonia mamuissa. Näin minäkin ajattelen...

Olen maahanmuuttokriittinen ja pysyn sellaisena. Minulla hyviä ja rakkaitakin ystäviä mamuista. Eräs muslimimaan poika vierailee kotonani usein. Hän leikkii lapsieni kanssa ja jos olen yksin hän vierailee silti! En haluaisi loukata tätä välitöntä ja iloista poikaa tai hänen perhettään paljastumalla väärällä tavalla maahanmuuttokriittiseksi. Hänestä jää aina oikein mukava ja lämmin ilmapiiri kotiini.

En ole rasisti ja haluan kohdella kaikkia tasavertaisesti. Mutta vaikka rakastaisikin lähimmäisiään, ei pidä langeta suvaitsevaisuuden valheiden ansaan.

Kuva Muhammadista

ÄBÄWÄLÄBÄÄBÄÄBÄÄÄ huutaa pian moni oikeauskonen.

Olihan South Park -jaksokin liikaa, vaikka Muhammad oli Nalle Puh valeasussa.

Ruotsin tie on meidän tiemme, osa2

Olenko saarnannut Ruotsin suvaitsevaisuuden ja kirkon hengellisen rappion tilasta tarpeeksi? Panenpas lisää tuulta purjeisiin.

Ruotsin kirkolla on monta oiretta:
- jäsenkato syvenee
- uusien jäsenien tulo ehtyy (rippikouluissa käy harva)
- kirkossa käy syvä hajaannus; toiset haluavat siunata homoja ja toiset eivät
- Ruotsin kirkolla on lesbo naispiispa

Oireille on 1 sairaus: ei uskota klassiseen kristinuskoon, ei haluta enää lukea Raamattua, niin kuin se on kirjoitettu. Usko Jumalaan on vaihdettu kaikkivoipaiseen suvaitsevaisuuteen, jossa ei rakasteta lähimmäisiä niin kuin itseämme. Välittämisen sijasta vaietaan. Se, mikä on Jumalan silmissä pahaa on nykyään suvaittavaa ja sille annetaan jopa kunniapaikka kirkossa, jonka piti olla joskus paikka, jossa luettiin Raamattua.

Ruotsin kirkon mädätys on luonut tilanteen, jossa syntyy uskonnollinen tyhjiö. Se tyhjiö täyttyy islamilla. Alla oleva uutinen on vasta alkua. Muslimien kiivas syntyvyys vs. ruotsalaisen uraperheiden ja feministien syntyvyys on räikeästi eritasoista, eli luvut kasvavat logarytmisesti muslimien eduksi lähitulevaisuudessa.

Ruotsin kirkolla jäsenkato islamilaiset seurakunnat menestyvät.

STT–TT

Tukholma. Ruotsin evankelisluterilainen kirkko kärsii jäsenkadosta, kertoo Sydsvenskan-lehti. Kirkon mukaan sillä on jäsenenään 6,7 miljoonaa ruotsalaista, mikä on noin 72 prosenttia väestöstä.

Kymmenessä vuodessa osuus on laskenut kymmenen prosenttiyksikköä.

Myös ruotsalaiset vapaakirkot ovat kutistuneet. Kymmenessä vuodessa kuusi suurinta vapaakirkkoa on menettänyt 70 000 jäsentä, mikä on 15 prosenttia niiden jäsenkunnasta.

Islamilaisilla seurakunnilla menee sen sijaan paremmin. Vuonna 2000 Ruotsissa oli 90 000 uskoa harjoittavaa muslimia, kun nykyään heitä on jo 110 000.

Katoliset sen todistavat: homot ovat todennäköisemmin pedofiilejä

Homot ovat moninkertaisesti todennäköisempiä lasten hyväksikäyttäjiä kuin heterot. Aina kun mies käyttää hyväkseen poikaa, hän tekee homoseksuaalisen aktin.

Linkkejä:

http://www.pod.fi/drupal/?q=node/623

edellinen suvaitsemattoman homolinkki

Miksi Raamattu ei salli homoutta "puhtaaksi"? Miksi Raamattu ei suosi pappien harrastavan "epäpuhtauksia"?

Olisikohan vastaus se, että sillä mm. suojellaan myös seurakuntien lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä, koska homot ovat ainakin 20-kertaisesti todennäköisemmin hyväksikäyttäjiä?

Enää yksi syyttävä sormenheristys erääseen suuntaan. Miksi poliittisesti korrekti mediamme ei osaa laskea: 1+1. Miksi suvaitsevat vihervasurilehtinaiset eivät oivalla, että katolisen papin poikien hyväksikäyttö on myös homoseksuaalista?

WSOY valehtelee lapsillemme så söötisti

Kirja:
Kauan sitten 2
Suomen ja maailmanhistoria
WSOY

ISBN 978-951-0-31607-8

sivu 129
"Fleming lupasi nuijamiehille vapauden, jos nämä luovuttaisivat hänelle johtajansa. Osa miehistä antautui, osa pakeni. Näiden joukossa oli myös Jaakko Ilkka. Kun Ilkka saatiin kiinni, hänet ja monta muuta talonpoikaispäällikköä surmattiin Ilmajoella."

- Miksi minusta tuntuu siltä, että kappale on hieman katkonainen ja yksi virke puuttuisi välistä, ihan kuin se olisi poistettu välistä -

Tekijät (Tuulikki Hanste, Ilpo Probst, Ritva Aarras-Saari, Juha Juutinen, Helena Edgren ja Torsten Edgren) "unohtivat" kirjoittaa, että Fleming lupasi ja maanitteli antautumaan, ja kun talonpoika oli sopimuksen mukaan aseeton, oli Flemingin helppo unohtaa pelkurimaisesti lupauksensa ja tappaa avuttomat talonpojat. Useita monisatapäisiä verilöylyjä toistui, kun tyhmät maalaispojat menivät halpaan.

Kun muutaman sivu aikaisemmin (s.107) kuvataan suurta suomalaisten sankaria Kustaa Vaasaa, ei vastaava pikkuseikka toki unohdu, vaan kerrotaan kuinka raukkamaiset tanskalaiset petoksella murhaavat 94 ruotsalaista aatelia ja porvaria plus 2 piispaa bonuksena menetti päänsä. Syytteenä oli kerettiläisyys. Tapahtui Tukholman verilöyly.

- Jos kirja olisi puhtaasti ruotsalaismielinen, olisi itsestään selvyys korostaa tanskalaista petollisuutta -

Summa summarum. 96 jalosukuisen ruotsalaisen petoksella ja valerauhalla mahdollistettu joukkomurha on suomalaisille, tolloille koululapsille tärkeä tieto, mutta satojen petoksella murhatun suomalaisen maininta "ei mahdu kirjaan". Talonpoikaiskapinassa kuoli tuhansia, ko. "luotettavan" painotuotteen mukaan 3000.

Moniko kuoli "ritarillisesti" taisteluissa ja moniko lopulta petollisen rauhan sopimisen jälkeen, en tarkasti tiedä. Kun epäarmeijamaisesti johdetut maanviljelijät kääntyivät pakoon, teurastettiin itse taisteluissakin enimmäkseen tämänlaisissa tapahtumissa talonpojat.

- Miksi moinen poliittinen korrektius? Ruotsinkielinen ja ruotsinkielisiä lipova eliitti heiluttelee Suomessa vanhoja valtapuolueita, mediaa ja miksei sitten myös lasten koulutusta "samaan syssyyn". Mediassa eritoten Sanoma-WSOY konserni on oikea airut, joka pitää "totuuden" ruotsalaisten kannalta miellyttävänä. Koska ruotsalaiset vallitsevat tollo-suomalaisia ihanasti ilman rumia temppuja, mitä nyt esim. pahat tanskalaiset tekevät, on myös hyvä "perustella" mm. pakkoruotsi ja ruotsinkielisten "positiivinen syrjintä".

Lisätietoja:
wikipedia
Eiry


http://www.suomalaisuudenliitto.fi/historiaa/

"1596-1597. Suomessa nuijasota, joka syttyy Kaarle herttuan yllytyksestä osana hänen ja kuningas Sigismundin valtataistelua. 3000 suomalaista talonpoikaa saa surmansa. Klaus Fleming voitti "nuijamiehet" Nokialla, ja joukoittain pakenevia talonpoikia ml. Jaakko Ilkka ja viisi muuta johtajaa surmattiin seuraavina päivinä. Padasjoelle edenneet nuijamiehet houkuteltiin antautumaan, mutta Ivar Tavast surmautti heidät kaikki (400) Padasjoen Nyystölässä (14.1.). Pietari Paavalinpoika Juusten houkutteli Savon nuijamiehet antautumaan luvaten säästää heidän henkensä, mutta surmasi kaikki antautuneet (23.1.). Klaus Fleming voitti nuijamiehet ratkaisevassa Santavuoren taistelussa Pohjanmaalla. Ruotsinkieliset talonpojat menivät heti taistelun alussa Flemingin puolelle (24.2.)."

Hamaksen perustajan poika: Koraani kuuluu "bannata"

Linkki

Hamaksen perustajan poika on voinut seurata rauhanuskonnon edesottamuksia läheltä. Luulisi, että mies on täynnä vihaa Israelia kohtaan, mutta kaveri kohdistaakin kritiikkinsä muualle.

Tiesittekö, kuka on suurin terroristi?

Muhammad?

Ei, vaan koraanin jumala, Allah!

Suomenkielisiä pohdintoja samasta teemasta:
Suoli24

Backup: eurovaaliehdokas-ahmed-al-chibib

Alla oleva kirjoitus tuotti käräjäoikeudessa tuomion:

linkki


Kommentoisin sen verran, että minäkin vein armeijan pikavellejä kotiin. Oli olemassa koira, joka rakasti sitä hirveän makuista tavaraa. Alla koko tarina, jonka varmustallensin, koska blogin omistaja ajatteli tuhoavansa koko "plokin". Mikäli tarina on totta, se kuvaa hyvin, millaisessa suossa Suomi on suvaitsevine Tarja Halosineen ja Demlalaisineen.

tiistaina 19. toukokuuta 2009
Eurovaaliehdokas Ahmed Al Chibib
Vanha tuttuni armeija-ajoiltani, Ahmed Al Chibib, näkynee olevan taasen ehdolla, tällä kertaa eurovaaleissa. Viimeksi hän oli ehdolla kunnallisvaaleissa ja äänimäärä taisi poikia hänelle varapaikan kunnallisvaltuustossa. Molemmissa vaaleissa hän on ollut SDP:n ehdokkaana.

Päätin kirjoittaa ihan omia kokemuksiani kyseisestä henkilöstä, kokemukseni perustuvat 4kk:ta kestäneeseen yhteiseloon Säkylän Huovinrinteen 3:ssa jääkärikomppaniassa, saapumiserässä 2/2007. Kerrottakoon tässä kohtaa selvennykseksi, että olin palveluksenjatkaja, palvelukseni keskeytyi vuonna 2003 ja suoritin jäljelle jääneen 4kk:ta vuonna 2007.

Ahmed Al Chibib oli aloittanut palveluksensa kranaatinheitinkomppaniassa (jatkossa KrhK) ja hänet siirrettiin erikoiskoulutuskauden alussa 3:een jääkärikomppaniaan (jatkossa 3JK). Siirron virallisesta syystä minulla ei ole tietoa, eihän niitä meille palveluksessa oleville tarvinnut kertoa. KrhK:ssa palveli kuitenkin ystäväni ja hän kertoi syyn olleen Chibibin uhkailu ampua KrhK:n alikersantteja. Uhkailuun johtaneita syitä en enää muista.

Tässä kohtaa skeptikot toteavat kaiken yllämainitun huhu-puheeksi, sekä mustamaalaamiseksi. Väittäisin, että asiasta löytyy puolustusvoimilta jonkinlaista dokumentointia, koska asiasta tietääkseni tehtiin ilmoitus kantahenkilökunnalle. Mikäli dokumentointia ei ole, voidaan kantahenkilökunnan toimineen täydellisen väärin. Todistukset saadaan viimeistään KrhK:ssa palvelleilta varusmiehiltä ja varusmiesjohtajilta (heidän nimensä löytyvät puolustusvoimilta joka tapauksessa).

Suurta hämennystä tässä kohtaa aiheuttaa minussa se, että mikäli Chibib moisia uhkauksia on palvelusaikanaan suorittanut, miksi häntä ei kotiutettu, vaan siirrettiin ainoastaan toiseen komppaniaan? Varusmiehien turvallisuudesta välittämättä? Minulla on kuitenkin vahva syy uskoa, että Chibib moisen uhkauksen on suorittanut, tai sitten kaikki KrhK:ssa palvelevat ovat kollektiivisia valehtelijoita ja omaavat rasistisen motiivin.

Chibibin loppuaika palveluksesta 3JK:ssa oli melkoista tasapainoilua, kieroilua ja valehtelua. Hän käytti häikäilemättä hyväkseen rasisti-korttia välttääkseen rangaistuksia, puhui muuten kelpo suomea, paitsi niissä tilanteissa joissa siitä olisi ollut hänelle haittaa. Helpostihan sitä pinteestä pääsi kun väitti, että ei ymmärtänyt suomea. Chibib kertoi myös tarinoita jostain "jengistä" Turussa, joka auttaa häntä mikäli tulee ongelmia, eli ei kannattanut puhua ohi suunsa. Ruokatarvikkeita tarttui hänen mukaansa kaappillisen verran leireiltä, tai ruokalasta. Chibibiä epäiltiin syylliseksi kun loppusodan aikana alikersanttien ja kokelaiden kaapeista oli kadonnut kortteja lompakoista. Syy epäilyyn oli Chibibin vapautus, minkä johdosta hän ei ollut loppusodassa mukana loppusodan alusta asti. Kasarmilla olon aikana Chibib oli käynyt sotkemassa alikersanttien ja kokelaiden sänkyjä joihin oli jemmattu kaappien avaimia. Tähän ei koskaan saatu lopullista ratkaisua, koska näyttöä ei löytynyt.

Palvelusajan lopulla, loppusodan jälkeen, muiden palattua loppusodasta, eräs kokelas menetti totaalisesti hermonsa Chibibin kanssa. Tämä johtui kaapista kadonneista korteista. Kokelas huusi Chibibillä käytävällä asiasta jotain ja menetti totaalisesti hermonsa ja oli lähes lyömässä Chibibiä. Onneksi hän ei lyönyt, vaan päätyi lätkäisemään Chibibin lakin kasarmin käytävälle. Tämän jälkeen Chibib kiiruhti kantahenkilökunnan toimistojen edessä olevaan odotustilaan, missä itsekin olin tässä vaiheessa, ja yritti puhua tässä tilassa olevia henkilöitä puolelleen "Eikö niin, näitte että hän löi minua". Ei lyönyt, näin kaiken, ei ollut jälkiä kasvoissa tai muitakaan merkkejä lyömisestä. Tämä oli vain yksi esimerkki Chibibin touhuista. Palveluksen jälkeen tapasin kyseisen kokelaan ja hän kertoi minulle, että Chibib oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen ja että asia oli menossa käräjille, ilmeisesti pahoinpitelystä. Puolustusvoimien puolelta asiaa selviteltiin myös. Asian nykyisestä tilasta minulla ei ole tietoa.

Lueskelin tuossa Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen (KEPA) artikkelia, joka käsitteli Al Chibibiä: http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2009_3/6932/?searchterm=None

Yksi asia pisti ylitse muiden silmääni:
"Al Chibib on periaatteen mies. Hän kertoo joutuneensa vaikeuksiin Suomen armeijassa, koska ei suostunut katsomaan simputusta sivusta."

Vaikeuksiin siitä, että ei suostunut katsomaan simputusta sivusta? Kuulostaa absurdilta, varsinkin kun puolustusvoimilla on nollatoleranssi simputuksen suhteen. Ja minä, eikä KrhK:ssa palvellut ystäväni emme ole kuulleet mistään simputuksista omissa yksiköissämme koko palveluksen aikana. Vai tarkoittaako Al Chibib vaikeuksilla yksikönvaihtoa ja simputuksella ampumauhkaustaan?

Ideani tässä kirjoituksessa on lähinnä se, että voiko noin "luotettavaa" (sarkasmia) kaveria ottaa vakavasti? Onko SDP tietoinen ehdokkaansa taustoista? Haluatko juuri SINÄ äänestää tuollaisen henkilön europarlamenttiin? Millaisella tasolla hallintorakenteemme olisi mikäli Al Chibibin kaltaiset ihmiset johtaisivat tätä maata? Myönnän, että paremmaksi asiat voivat muuttua paljon, mutta huonompikin suunta on olemassa. Ja ei siinä, epäilisin Chibibin kyvykkyyttä muutenkin, vaikka en olisikaan tietoinen hänen vilpillisyydestään. Mitä 23-vuotias voi tuoda europarlamenttiin? Mitkä ovat hänen meriittinsä? Merkonomikoulutus ja huikea 23:n vuoden elämänkokemus? Ei vakuuta.

Kysymys ei sinäänsä ole maahanmuuttajasta ehdokkaana, eihän Al Chibib ole ainoa maahanmuuttaja, joka on ehdokkaana. Ja jokainenhan saa onneksi äänestää ketä haluaa. Minä haluan vain tuoda ilmi omien kokemuksieni pohjalta millaisesta ehdokkaasta on kyse. Mikäli joku kuittaa sanomani paskapuheena, tehkööt hän niin. Minä tiedän mitä minä koin, kuten ystäväni tietää ja kaikki ne muut ihmiset, jotka kyseisessä saapumiserässä Al Chibibin kanssa tekemisissä oli. Ja mikäli joku tästä haluaa jotain oikeusjuttua alkaa väkertämään, siitä vain. Vaadin todistusaineistoiksi puolustusvoimien päivystysraportit, varusmiehet, kantahenkilökunnan ja muun materiaalin kyseiseltä ajalta. Ei minulla ole mitään pelättävää.

Minulta on kysytty, että miksi en tuo asiaa suurempaa julkisuuteen. En tiedä jaksanko viedä loppuun jotain asiaa mikä pahimmassa tapauksessa leviää valtakunnalliseksi ja pitää sisällään sinäänsä turhia oikeuskäsittelyjä jne. En ole masokistinen ihminen. Voin ainakin kirjoittamalla vaikuttaa omalla tavallani, lukekaa, muodostakaa mielipiteennä ja päättäkää, että äänestää vai ei. Sitähän tämä demokratia on.

Over and out.

Ruotsin tie on meidän tiemme!

Poistetaanko kristinusko opetussuunnitelmasta?

Mitä siitä seuraa, kun kirkko etenee "liberaaliuden" tiellä?
Käy kuten Ruotsissa. Maasta katoaa koko kristinusko samalla. Ainakin katoa tuo "liberaali evankelis-luterilainen kirkko".

Ei Ruotsin kirkon mädätykselle!

Näin pitää toimia: Timo Soini

http://peruseuro.fi/

"
EU-parlamentti antoi Barroson EU-komissaareille valtakirjan äänin
488-137, 72 äänesti tyhjää.

Äänestin vastaan.

Pidin ainoana suomalaisena puheenvuoron asiasta tämän päivän istunnossa. Kahden minuutin puheenvuoroklippi ilmestyy plokiin tällä viikolla.
"

"
Ryhmätoverini Morten Messerschmidtin kanssa laadimme seuraavan kannanoton, johon odotamme tukea muilta Euroopan Parlamentin jäseniltä.
Kyse on siitä, että jokaisen jäsenvaltion on voitava itsenäisesti päättää asioistaan, tässä maahanmuuttajien yhdentymispolitiikasta.
"

"
Johdin työvaliokunnan kokousta ja kerroin kantanani, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pahasti harhassa. Se, mitä italialaisten koulujen seinillä pidetään, on yksinomaan italialaisten asia.

Ryhmäkokouksessa ilmaisin asian vielä värikkäämmin ja sain koko ryhmältä raikuvat aplodit.

Tänään parlamentin istunnossa, ryhmämme jäsen Claudio Morganti toi minulle puisen ristin, jossa oli valkoinen kantonauha.

Kädenpuristus ja katse kertoivat kaiken. Sydämen usko ja suun tunnustus. Sitä on kristinusko. Arkea.
"

Amen

islam, islam ja islam

Katsoin Pearl Harbouria TV:ssä siihen asti, kun filmin sankarit sai kostettua ja ammuttua muutaman Zeron. Nyt pitää mennä maate, kun on aikainen herätys.

Pearl Harbour ja Chamberlain tuottavat paljon opetusta. Historia on tärkeätä, jotta välttäisit tulevaisuudessa tekemästä samoja virheitä. Chamberlain oli aikansa kukkahattutäti. Kaikki muistavat hänen "rauhansopimuksensa". Harvempi tietää ukon pelleilyistä, kun Norjaa vallattiin. Norjan sodan aikoihin ylä- ja alahuoneet saivat ukosta tarpeeksensa ja panivat Churchillin kehiin. Siihen loppui suvaitsevainen mädätys Englannissa.

Pearl Harbouria kannattaa muistaa, varsinkin sen järjettömyyden vuoksi. Tutkasignaalit havaitsivat lähestyvät koneet, ja idiootit eivät uskoneet. Turha hälytys olisi ollut pieni menetys, kun tiedustelu tiesi niin paljon, että sodan riski oli korkea ja japanilaisia lentotukialuksia oli divisioonan verran merellä kadoksissa.

Oli Luojan lykky, että kaikki USA:n lentotukialukset olivat merellä. Ne pelastuivat täysin. Ne olivat myöhemmin todellisia sotalaivojen kuninkaita, mitä ei amerikkalaiset kenraalit vielä täysin olleet oivaltaneet tässä vaiheessa. Risteilijät ja taistelulaivat olivat ankkurissa ja hyvä saalis.

Jos Pearl Harbourissa olisi hälytetty koko "paska", olisi USA:n P-40 hävittäjät aloittaneet ilmasodan kenties jo merellä, kaukana satamasta, viimeistään kun hävittäjä olisi tehnyt 1. näköhavainnon, olisi kaikki IT-tykit miehitetty. Joka pyssy olisi ampunut taivaan täyteen plyijyä. Yksi jossittelu on vielä se, että jo päiviä ennen olisi pitänyt olla koko Pearl Harbourissa joka mies korkeammassa hälytystilassa. Tälläkään ei olisi pelastettu kenties kaikkia sotalaivoja, mutta menetykset olisivat 100% varmasti olleet pienempiä.

- mutta mitään ei tehty -

Tulos oli jo käsite - Pearl Harbour.

Toinen hitaan prosessin "Pearl Harbour" on tulossa. Se on Islam. Sitä ei tee ensisijaisesti "maallistuneet ja maltilliset" muslimit. Mutta Koraani opetuksellaan sen tekee. On olemassa teologisesti puhdasoppisia muslimeja, ja sota länsimaille on jo julistettu. Kun länsimaihin tulee muuttoliikettä muslimimaista, tulee kenties 95% "maltillisia" ja 5% oikeasti Koraania noudattavaa. Kun muslimien radikaali vähemmistö aiheuttaa tarpeeksi ristiriitoja, voi konflikti syventyä ja 95% muslimeista pakotetaan valitsemaan puolensa, ja minulla on tuohon skenaarioon huono ennuste.

- Tähän on olemassa esimerkkejä historiasta. Islamin historia tulee tuntea ilman näitä koulukirjojen camberlainistisia suvaitsevaisia sovitteluja. Googlen avulla löytyy... Lähihistoriassa islamin "rauhaa" voimme tarkastella Libanonissa, Sudanissa, Keniassa ja missä tahansa, jossa Islamin "rauhan" alue loppuu ja toisen uskonnon valtapiiri alkaa. Niiden rajalla on koko planeetassamme pysyvä sota.

Viime päivien saldoja:
- Viimeisin massamurhaajamme, jolla oli kovin "suomalaiset" elkeet oli Kosovon albaani, etunimikin oli muhamettilainen Ibrahim (suom. Aabraham, arab. Ibrahim). YLE:n suvaitsevaiset kukkahattuiset naistoimittajammekin olivat jo ehtineet tehdä tyypin kanssa dokumentin televisioon. Nyt tädit yrittivät facebook nimiä esitellä TV:ssä rasisteina, vaikka suurin osa mielipiteistä olivat minusta enemmän inhimillisiä ellei peräti realistisia. Miksi noiden YLEn antajien palkkoja pritään minulta väkisin veroissa ja TV-lupamaksuissa? Minä en halua tukea saastaa...
- Tanskassa pilapiirtäjän kotiin tunkeuduttiin. Tunkeutuja oli somalimuslimi. Hän olisi paloitellut pilapiirtäjän ja lapsenlapsen. Pilapiirroskohussa muistettakoon, että pahiten islamilaisia maita suututti "tanskalaiset" pilapiirrokset, jotka ovat enemmän luokkaa "Seppo Lehto" ja joita ei ko. pilapiirtäjä ollut koskaan edes piirtänyt, vaan mullahi, joka eli sosiaaliturvalla Tanskassa, väärensi ja esitteli niitä islamilaisissa maissa.
- Al Qaida taas koetti saada koneen alas.
- Malmössä taas rikastettiin. Ruotsalaistaustaisen äidin lapsi kaapattiin pois Ruotsista oikeaan muslimimaahan muslimi isän toimesta.

Islam on verinen uskonto. Islam tulee aiheuttamaan seuraavan suursodan. Muhamettilaisten siirtolaisten ottaminen siirtolaisina tulee aiheuttamaan ongelmia.

Niin kauan kuin poliittinen johtomme on yhtä aivokuollutta kuin on, chamberlainismi ja Pearl Harbourin ääliömäisyys jatkuu....

Itse yritän ystävystyä ja pysyä ystävinä niin monen muslimin kanssa muin mahdollista. Mutta Koraanin tiukempi tulkinta saattaa estää sen. Minusta muslimin käännytystyö kristityksi on oikeaa, vaikka siinä jokin muslimifanaatikko tappaisikin väkivaltaisesti kääntyneitä ja käännyttäjiä. Perusteluni ovat erilaiset eri viiteryhmille:

- Ateisteille perustelen syyksi, sitä, että kristitty käännynnäinen ei enää usko Jumalaan, jonka opetuksiin kuuluisi ateistin kurkun avaaminen. Ateismin luoma uskonnon tyhjiö täyttyy islamilla sitä mukaan, kun länsimaat ajautuu ateismiin. Ateismi tuhoaa siis epäsuorasti länsimaat. Usko tai älä!
- Kristityille asian pitäisi olla itsestään selvää, on olemassa Jeesuksen lähetyskäsky. Tosin suvaitsevainen mädätystyö on jo edennyt moniin pappeihin ja erääseen savolaiseen piispaan. Heistä islam palvelee samaa Jumalaa tai eräässä maininnassa oli seuraavanlainen teksti: "yhdelläkään kristityllä ei saa olla edes salaisimmassa agendassa muslimin käännytystyö". Yksikään tuollainen suvaitsevaisuusmädättäjä ei saisi edes salaisimmassa agendassa olla kirkon palveluksessa, ainakaan papin virassa tai kirkon opetusvirassa. Kirkoissa on kristinuskon oleelliset alkeetkin joillakin kateissa, vaikka nuo sankarit ovat opiskelleet yliopistotasoisesti teologiaa. Kirkossamme on ateisteja alttarilla. Koska heille kristinusko ei merkitse muuta kuin höpisemistä mummoille ja kuukausipalkkaa, tarvitsevat he kristinuskon tilalle "suvaitsevaisuutta".

Linkit:
Ateistit alttarilla

Ateisti Jussi Halla-Ahon arvioita kirkon piiloateisteista

Lisää