Itse "kristillinen" kirjoitus löytyy tästä.
Väitän, että suvaitsevaisuus ja antikristus ovat yhtä. Seuraavat hedelmät tekevät liittenä olevan iltahartauden mielestäni antikristillisiksi:
- Homous on vähintäänkin suvaittava ellei peräti suositeltava asia kirkkoomme
- "Hartailija" Ulf Särs kuulunee ilmeisesti niihin, joiden mielestä kaikki kirkkokunnat pitäisi liittää yhdeksi suureksi superkirkoksi. Eli byrokratia pitäisi olla yhtä. Hänelle ekumenia ei ole sitä, että eri kirkkokunnista kristityt löytäisivät toisensa, kuten uskontunnustuksessa, "uskon pyhään yhteiseen seurakuntaa, pyhien yhteyteyteen". Kun byrokratia ja ekumenia ovat yhtä, ajetaan byrokraattisesti luotuja päätöksiä, kuten ajettiin naispappeutta, kaikille. Ei tarvitse olla profeetta tai ennustajaeukko, jos "ennustaa", että seuraava läpimurto kirkossamme on homojen tulo papiksi. Vastustajia viedään varsin epäraamatullisisesti maallisiin tuomioistuimiin.
- Hollanti kuuluu niihin Eurostanin maihin, joissa "rauhanuskonto" Islam ottaa ohjakset käsiinsä 20 vuoden kuluessa. Ulf Särssin mielestä tuhoutuva Hollanti on meille suomalaisille jokin esikuva?
- Kun lukee muita Ulffin "neronleimauksia", ei voi muuta todeta kuin, että suvaitsevaisuus on aivolukko. Ulf:"Sosiaalisia ongelmia ovat muun muassa kasvava muukalaisviha, ihmiskauppa ja huumekauppa." Juuri "kasvava muukalaisviha" -kaltainen kossotus erottaa jyvät akanasta.
Mielestäni ei ole parempaa kritiikkiä, kuin se, että Hollannin (vieläpä muslimitaustaisten) siirtolaistenkin joukosta löytyy "muukalaisvihamielisiä". Hollannissa on poliittisesti korrekti "oikeus", joka tuominnut mm. muukalaisia muukalaisvihamielisyydestä. Alla suositeltavaa luettavaa Hollannin asioista muukalaisten silmin:
- Ayaan Hirsi Ali, hänestä voit lukea esim. tästä
- Zoka F "Hollannin alasajo, eli hyväuskoisten hölmöjen maa". Lue esim. tästä
Alla hartaus, HALLELUJA Suomen kirkon nykytilalle!
AAMUHARTAUS 14.2.2008
Ulf Särs
tiedottaja
Helsinki
Hollanti ekumeenisessa rukousringissä
Kotimme keittiön seinällä riippuu pannulappu, jota ajattelen erityisellä lämmöllä. Sain sen muistolahjaksi vanhalta hollantilaiselta pariskunnalta eurooppalaisessa kristillisessä foorumissa pari vuotta sitten. Kokouksessa olin saanut kokea sellaista kristillistä yhteyttä, lämpöä ja iloa, jota usein kaipaa omasta seurakunnastaan. Ihan tuli alkuseurakunnan kuvaukset mieleen.
Ensimmäiset lapsuuteni muistikuvat Hollannista liittyvät 50-luvun tulviin. Silloin maata suojaavat padot murtuivat. Eri puolilta maailmaa, myös Suomesta lähetettiin hollantilaisille apua.
Hollanti tunnetaankin kanavien ja merenpintaa alempien viljelysten maana. Sosiaalisia ongelmia ovat muun muassa kasvava muukalaisviha, ihmiskauppa ja huumekauppa.
Jumala,
Kiitämme sinua Hollannin tulppaaneista ja taiteilijoiden töistä, jotka rikastuttavat meidän elämäämme.
Auta hollantilaisia varjelemaan maataan meren tuhoista.
Auta heitä luomaan yhteyttä alkuasukkaiden ja maahanmuuttajien kesken.
Auta heitä myös vastustamaan ihmiskauppaa ja huumekauppaa sekä tukemaan niiden uhreja.
Hollannin kristityt jakautuvat aika tasan katolilaisten ja protestanttien kesken. Maallistuminen on edennyt pitkälle. Yli 40 prosenttia hollantilaisista sanoo olevansa ilman uskontoa.
Hollannilla on ollut keskeinen rooli ekumeenisessa liikkeessä. Kirkkojen maailmanneuvosto perustettiin aikanaan Amsterdamissa. Maailmanneuvoston ensimmäinen pääsihteri Visser´t Hooft oli hollantilainen. Hän on luonut kuuluisan sanonnan, että kristityt, jotka eivät kanna vastuutaan maailman köyhistä, itse asiassa syyllistyvät harhaoppiin ja kieltävät uskonsa.
Myös Hollannin omat protestanttiset kirkot ovat ekumeniikan edelläkävijöitä. Muutama vuosi sitten kaksi suurta reformoitua kirkkoa ja pieni luterilainen kirkko yhdistyivät Hollannin protestanttiseksi kirkoksi.
Jumala, kiitämme sinua Hollannin protestanttisesta kirkosta. Auta sitä jatkamaan todistustaan kristittyjen näkyvästä ykseydestä.
Vahvista Hollannin kristittyjä uskossaan, jotta he voisivat aidosti todistaa siitä niille, jotka ovat menettäneet uskoaan.
Nyt palaamme pannulappuun, jonka sain hollantilaiselta pariskunnalta kokouksessa, jossa olin kokenut alkuseurakuntaa muistuttavaa yhteyttä ja lämpöä.
Kyseessä oli Euroopan kristittyjen lesbojen ja homojen foorumi. Olimme vaimoni kanssa kokouksessa edustamassa suomalaista Yhteysliikettä. Tilaisuudessa kokemamme lämmin yhteyshenki varmaan johtuikin siitä, että syrjityt kristityt eri puolilta Eurooppaa olivat tulleet yhteen tukemaan toisiaan.
Ei ollut sattuma, että saimme pannulappumme muistolahjaksi juuri hollantilaiselta vanhalta pariskunnalta. Hollanti oli ensimmäisiä maita, joissa samaa sukupuolta olevat ihmiset saivat julkisesti rekisteröidä parisuhteitaan.
Hollannin protestanttinen kirkko myös siunaa samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Kirkko ei näe teologisia esteitä siunata kaksi ihmistä, jotka haluavat elää elinikäisessä ystävyydessä, rakkaudessa ja uskollisuudessa.
Myös Hollannin katolisen kirkon sisällä toimii ryhmä pappeja, jotka siunaavat homoseksuaalisia parisuhteita. He julkaisivat jo parikymmentä vuotta sitten koskettavan paimenkirjeen, jossa he katsovat, että samaa sukupuolta olevien ystävyyttä, rakkautta ja seksuaalisuutta voidaan pitää jo sinänsä Jumalan siunauksena.
Papit toteavat, että monet samaa sukupuolta olevat kristityt ovat oman uskonkokemuksensa kautta tulleet siihen tulokseen, että heidän rakkautensa ei ole Jumalan tahdon vastainen, vaan vahvistaa heidän uskonsa Jumalan rakkauteen.
Paimenkirjeessä puhutaan paljon ystävyydestä Jumalan lahjana. Lainataan Johanneksen evankeliumin sanoja:
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä minä käsken teidän tehdä. …Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”
Paimenkirjeen mukaan elinikäinen ystävyys voi koskea kahden miehen tai kahden naisen suhdetta yhtä hyvin kuin miehen ja naisen suhdetta.
Ihmiset jotka elävät elinikäisessä ystävyydessä ovat toistensa elinkumppaneita: he jakavat toistensa elämää, iloja ja suruja kuolemaan asti. He rakastavat toisiaan ja haluavat ilmaista rakkautensa myös julkisesti.
Paimenkirjeen mottona ovat ensimmäisen Pietarin kirjeen sanat: ”...siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.”
Nämä hollantilaiset katoliset papit pitävät homoseksuaalisten parisuhteiden lisääntyvää hyväksyntää kirkoissa Pyhän Hengen toimintana ajassamme. Siksi he pitävät myös perusteltuna seurakunnassa kiittää Jumalaa näistä suhteista ja pyytää Jumalan siunausta niille.
”Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra valaistakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen”
Loppuvirtemme kirjoittaja on hollantilainen Fred Kaan. Hän rohkaisee meitä lähtemään murrosajan halki uusille teille, joita Jumala meille raivaa.
